Ihan alkuun laitan taas kiitokset tälle tietokoneelle edellisen tekstin kadottamisesta. Kuten huomaatte tuossa välissä on kaksi tyhjää postausta.

Edit: Joku bittipoltergeist näkyy räyhäävän blogin syövereissä. Nyt on yksi tyhjä postaus tuossa yläpuolla. Voiskos tanssahteleva sielunpaimen vaikka zipata kastevettä tahi muuta mirhaa demonin kaikottamiseksi? (Heh! Tuli vitsi mieleen. Mitä black metal-"muusikko" sanoi levy-yhtiössä? Tässä on koesoittonauhoitteeni! Heh heh!)

Oltiin eilen Entebbessä, kasvitieteellistä puutarhaa katsomassa. Siellähän olivat.

Ei maar, oli ihan rauhoittavaa päästä ulos Kampalasta. Itse puutarhat ovat isot ja sijaitsevat Victoriajärven rannalla. Paljon oli kukkia, puita, lintuja ja apinoita. Loistava paikka picnicille.

Eniten mestasta jäi kuitenkin mieleen pieni lautakioskinsa. Sinne tuli meidän jälkeemme neljän britin seurue. Kuultuaan että puljusta saa lounasta he tilasivat fish&chipsit, koskapa niitä myyjäneitosen mukaan oli tarjolla. Tästä seurueesta näki mailin päähän että nyt ollaan turisteja. Hieman siinä vaimon kanssa jo vilkaisimme hymyillen toisiamme...

No joo. Muutama hetki tämän tilauksen jälkeen meidän kööri lähti järven suuntaista tietä pitkin ihastelemaan flooraa ja faunaa. Noin kymmenen minuutin kuluttua kioskin neiti lompsi verkkaisesti ohitsemme kohti rantaa. Eli jo about kahdenkymmenen minuutin päästä tilauksesta paikan henkilökunta oli rannalla katselemassa josko jossain näkyisi kalastajaa, jolta voisi ostaa tirrejä. T.I.A.

Tänään oltiin *x5 Serena hotellin täkäläisittäin kuuluisalla (ja kallilla) brunssilla. Varattiin eilen pöytä puoli yhdeksitoista, varaus otettiin vastaan ja ilmoitettiin että brunnsi alkaa silloin. Tänään sitten, tunnin odottelun jälkeen, meille selvisi kysymällä että puolilta päivinhän se vasta alkaa. Meidät siis ohjattiin venaamaan/haahuilemaan hotlan hienoon puutarhaan ohjeella "the brunch is today a bit late".

Eihän tässä mitään ongelmaa olisi meille niinkään ollut, mutta kun on tuo rikkaus aina mukana. Annettiin (tai oikeastaan E antoi) hotellin respassa asiasta vähän asiallista palautetta, ja siinä samassa paikalla olikin puljun manageri, joka erittäin asiallisesti valitti tapahtunutta, moitti henkilökuntansa ja tarjosi meille vip-brunssin Dressmanina (osta kaksi, maksa yksi). Se meni loppujen lopuksi sitten ihan niinkuin olisi länsimaassa ollut. Katkarapuja eri tavoilla valmistettuna oli meikäläisen pääasiallinen valinta loistavista valikoimista. Niitä mussuttaessa oli hupaisaa katsella suklaasuihkulähteen solinaa. Oli taas yksi hyvinkin överi näky se. Rikkaus söi nakkeja ja appelsiinia, sekaisin. Sekin oli jonkin sortin näky.