Selitetäänpäs nyt alkuun: En minä niin noita kommentteja mankumalla mangu. Ihan hauskojahan ne kyllä ovat. Että kiitosta vaan. Lähinnä tarkoitin tölväisylläni kotoväkeä, joka kyllä mielellään näkisi kuvia jos jonkinlaisia itse kuitenkaan esim. meiliä kirjoittamaan vaivautumatta. Ja nyt ne sanovat että "eihän täällä ole mitään kirjoittamisen arvoista tapahtunut." No onko täällä aina sitten muka?
Käytiin tänään Kumbali Villagessa aamiaisella. Siis siinä samassa paikassa jossa Madonnakin täällä ollessaan asuu. Aamiainen ei ollut sillä posh-puolella vaan cultural villagessa. Oli pitkästä aikaa leipä ja kahvi-linjan aamupalastajalla totuttelemista munakokkeliin, paahtoleipään, pekoniin, makkaraan ja tomaattikastikkeeseen. Tomaattipapuja se paikka ei jostain syystä englantilaiseen aamiaiseensa inkluudannut.
Siellä tavattiin yksi tuttu britti ja tutustuttiin muutamaan uuteen. Eräs uusista hepuista oli etelä-afrikkalainen jannu, joka on työkseen tehnyt ns. miesten töitä. Armeijan sukeltajana ollut ja semmoista. Hän kertoili uusia karjanhoitotapoja. Tiesittekö että SA:ssa farmarit ovat alkaneet pitämään strutseja karjalauman vartijoina? Ammut/lampaat laitetaan sisälle aitaukseen ja sen ympärille rakennetaan toinen aita. Näiden aitojen väliin laitetaan sitten strutseja koikkelehtimaan. Tappavat kuulemma jokaisen luvattoman (heh) metsästäjän.
Toinen jekku on siepata gnuun poikanen ja kesyttää se. Noin kaksivuotiaana gnulla kuulemma napsahtaa päässä ja se alkaa ihmisvihamieliseksi. Silloin kaveri on hyvä päästää pihvilaumaan. kuuleman mukaan tappaa kanssa talossa ja puutarhassa.
Sitten noita unohtuneita juttuja.
Puskaradio on täällä verrattoman nopea. Ei edes kuuden megan yhteydellä informaatio leviä yhtä rivakasti. Oli meinaan viime maanantaina Empan lähtiessä töihin ihmisiä jonosssa meidän portilla. Talossa kun on vauva niin täytyyhän sille hoitaja olla. Eli töitä olivat kyselemässä. Eipäs vaan otetakkaan nannya meille, ainakaan vielä. Se on se taudin riski kuitenkin olemassa. Eli siis kun jokainen malawilainen nainen on suurinpiirtein koko ajan gravidina/maitoa tuottavassa tilassa, olisi heille liian helppoa rauhoittaa, valvovan silmän välttäessä, kiljuva vauva tökkäämällä sille tissi suuhun.
Asutaan mitä ilmeisemmin tosiaan vähän paremman väen keskellä. Meille on nimittäin pamahtaneet pihalle vartijafirman stormtrooperit mellakkavehkeissään jo kahdesti. On ollut tuulista keliä ja sen sähköaidan päälle putoilee puista pientä oksaa sun muuta. Nämä sitten laukaisevat hälyytyksen firman päädyssä. Hassua on kun pihalle tulee kuusi 17-20 vuotiasta kovanaamaa täysissä sotisovissa. Sitten kun he näkevät koirat, pakenee puolet jengistä takaisin autoon. Some guards sanon minä.
Telkkaria ei olla saatu vieläkään pelittämään joten jäi suomalaisten ansiokas räpistely kepinviskonnassa näkemättä. Ei harmittanut se.
Pää ei ole ihan vielä asennoitunut siihen että ei tästä mihinkään töihin ollakaan menossa. On vähän niinkuin syyllinen olo kun täällä vaan lotvin viikot. Vaikka siitä on välillä kyllä lotviminen kaukana. Kotiäideillä on muuten ainakin kuutta pykälää helpompaa vauvojen kanssa, se kun on ruoka heti saatavilla, mukavassa paketissa ja vielä valmiiksi lämmitettynä. Sain muuten tänään kuulla että täällä kokoontuu keskiviikkoisin joku mami/dädi-kerho. En kyllä taida olla vielä ihan niin epätoivoinen.
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.