Viikot kaksi ja kolme. Appiukolla käytiin U:n kanssa. Saipahan äijä mielikuvitus-teekutsuja. Me saatiin normaalin hyvä kolmen ruokalajin dinner.

Sitten oli serkkulikan häät. Karunassa. Tai kai se pitäisi kirjoittaa "Karunasa". Miesten vessassa oli kaikille puhelu ja Vesa-Matti lauloi loopilla "Scarabe". U:lla oli erikoislupa olla ainoana kakarana paikalla ja vitsit kun keräsi kehuja hän. "Iskä. Kerro noille taas se kuinka se ihan vieras setä tuli sulle sanomaan kuinka hienosti mä olen ollut!" Asuntossa matkustaminen ja yläpeti olivat kuitenkin loppupeleissä ne kovimmat jutut.

Sieltä aamulla Seutulaan (eli ihmisiksi olin). Na Berlin! Davai Davai!

Mitäs. Kreutzberg punertaa kuten ennenkin, currywurst, weizen ja döner ovat. Jälkimmäistä vedin yhden hengittämättä ja toisen naatiskellen. Oli jotenkin pinkeä olo. Jäi vieläkin se holokaustimonumentin viereinen parkkipaikka katsomatta. Alajärven Ankkurit-pesispaitaa en uskaltanut päälleni pakata. Siinä kun on sellainen riimu, joka voitaisiin tulkita väärin. Veikkauksen "Huoltaja Pesee"-vaatteella menin ja pahennusta herätin. Vaimossa.

Palattiin keskelle peltojen savisten ("Oltiin keinosiementäjän pojat", kasettisoittimesta. "Tää on äiti tosi hyvä biisi!") Saunaa taas ja sellaista. Sitten perhe lähti Poloilemaan (Vanha Volkkari on vuokrakiesiä parempi vaihtoehto. Koitin mä Kuplaakin ehdottaa mutta edelleenkään sille ei lämmetty) kohti lakeutta ja meikä jäi hoodille puhumaan lankomiehen kanssa jalkapalloa.

Nyt olen kyläjuhlilla pitänyt "tällä liikkuu itäinen Afrikka"-ruokapistettä. Suomalaisesta maissijauhosta saa poshon/nsiman aikaan mutta ei se ihan oikeata ole. Rajat auki!

Päällimmäisenä kuitenkin otan tänään osaa ja itsekkäänä ihmisenä kiitän.