Paketoidaan taas viikonloppu.

Perjantai ei mittaa, paitsi kaytiin me pihvit nykaisemassa kitaan paikallisessa ravitsemusliikkeessa. Sunnuntaina syotiin tiramisua kavereiden kanssa meilla ja kun se loppui mentiin expat-bunkkeriin katsomaan Afrikan mestaruuskisojen finaalia.

Lauantaina katseltiin ensin kunniakkaiden Merseysiden sinisten nappaavan kolme lisapistetta. Sitten matkattiin vanhaan kaupunkiin eraaseen teatteriin kurkistelemaan Empan organisaation kekkereita (kutsut olivat avec). Bandi soitti ja baari oli auki. Vakea oli aikas lailla hyvin. Expatteja tosin suurin osa. Malawilaiset, jotka kuulemma kitisevat etta heita ei ikina kutsuta mihinkaan, loistivat poissaolollaan. Matkalla mestoille tuli katseltua pitkasta aikaa old townia pimean aikaan, ja taytyy sanoa etta aika pelottavalta paikalta se taas naytti. En ollutkaan kaynyt siella sen jalkeen kun suosikkimme intialainen sapuskapaikka  muutti sielta siistimmille seuduille hintansa tuplaamaan. Tulet paloivat kauppojen sisaankayntikatosten edustoilla kun kodittomat itseaan lammittelivat.

Osa expat osakunnasta oli loppuillasta kohtalaisen pareet. Mitaan riehumisia taalla en ole nahnyt kenenkaan suorittavan, joten ei siina mitaan. Mika hippusen arvelutti oli se, etta aika monet naista Malawiin valoa tuomaan tulleista karauttivat paikasta pois omalla autollaan itse ajaen. "Toi liikenne on mennyt niin perkeleelliseksi ettei siine enaa selvinpain uskalla sekaan menna." Meillahan oli oikeaoppisesti pohjoismaisen kaunis vaalea naiskuljettaja, joten mikas siina oli riekkuessa.

Nelihenkinen bandi veteli pari settia. Niille oli kuulemma maksettu 30 000 rahaa keikasta. Komea tili siis. 150 eukkaa. Teatterin kyokki suolsi etukateen tilattua lihapullaa, ransuja ja samosoita. Kun keikka loppui, oli yksi bandin herroista oikaissut keittioon, ladannut kaiken lopun safkan sakkiin ja kadonnut paikalta. Kysymatta keneltakaan mitaan. Ymmarran kylla etta heikalaiselle sellainen maara ruokaa tarkoittaa koko perheen viikon safkoja, mutta mielestani oli kylla kohtalaisen torkea temppu.

Teatteri oli muurien ymparoimalla tontilla. Moinen azungun paljous olisi saattanut houkutella paikalle Kasperin, Jesperin ja Joonatanin. Tata estamaan oli sitten palkattu sotilaita rynnakkokivaareineen. Diili oli ollut selva: Ruokaa saatte ja softdrinkkeja myos. Jos otatte keittoa, siita seuraa raportti pomoillenne maanantaina. Eli te olette taalla toissa.

No, bileita oli kestanyt pari tuntia kun paikan Malawissa 30 vuotta asunut valkoinen pyorittaja tavattiin ulkoa tayden kaljatarjottimen kanssa. Kun jarjestava porras oli kysynyt etta "Mita sa teet", oli vastaus ollut "Tota... mita sa tekisit jos maastopukuinen kaveri tulisi rynkky olallaan sanomaan sulle etta sa olet huono ihminen jos et tuo meille kaljaa?" Point taken. Ei ne jatkat mitenkaan jumalattomassa jurrissa olleet, mutta mun mielesta noi kanuunat ja viuna eivat oikein sovi yhteen. Paitsi tietysti dollaritrilogiassa. Luin ma toisaalta taas jutun, jossa sanottiin eraan lilongwelaisen poliisin jaaneen kiinni siita, etta se vuokrasi omaa virkapukuaan ja -tykkiaan virka-ajan jalkeen paikalliselle rikollisjarjestolle, joka sitten oli kaynyt saannollisesti tuolla syrjakylilla nayttamassa mita se Anthraxin biisi "I am the law" oikein tarkoittaa.

Aika velikultia.