Oli tänään meidän luokan vuoro esittää ohjelmaa koko koulun päivänavauksessa. Ja mehän esitettiin.

Päätettiin heti alkuun luokka-avustajan kanssa että me tehdään jotain erilaista. Niinpä me teetätettiin lapsilla elävä musiikkivideo. Tai oikeastaan se oli musiikkitaustaista mimiikkaa. Sanaakaan ei sanottu koko esityksen aikana. Tehkööt muut niitä tonottavia "Minä olen Kolumbus, löysin Ameeeeerikan"-näytelmiään.

Kumma kyllä muksut vetivät ihan nappiin. Eilen ei olisi mennyt. Siellä oli kaikenmaailman lauluja tältä sivulta, sounds ja punctuatuion nation... Debussyn Claire de Luna, vähän Kraftwerkkiä, Chariots of Fireä ja loppuun Madonnaa.

Siellä oli kuulunut opettajien joukossa "Se on oikeasti noin hyvä". Mun viime vuoden taistelupariltani nimittäin hänen vastatessaan kysymyksiin.

Muutenhan viikko oli rauhallinen koskapa rehtorimme oli työhaastattelussa kotimaassaan. Lasketteluleiriläiset pakkasivat Sveitsin kamojaan tänäistä lähtöään varten ja sellaista. Olisi voinut luulla että asiat ovat ihan hyvin.

Ehei. Tiistaina henkilökunnalle pidettiin tulikiven katkuinen saarna aiheesta "Te kulutatte liikaa maitoa ja sokeria teenne/kahvinne kanssa." Menee kuulemma 60 ihmiseltä viikossa kymmenen litraa maitoa (a 0,5 euroa) ja suhkuria vähän alle 10 kiloa (a euro). "Ei mene muissa kouluissa näin paljon, pankrotti uhkaa." Jälleen kerran meitä opettajia moitittiin myös maksamamme koululounaan liiasta syömisestä.

Kyllähän afrikkalainen pistää lounaalla lautasen naukumaan, en minä sitä kiellä. Se on hyvin monelle päivän ainoa oikea ruoka. Kuitenkin asiasta valittaminen on vähän "Tää raaka viina menee päähän"-tyylinen toteamus. Sitäpaitsi sillä 5000 Shillingillä jonka meikäläinen siitä maksaa, saa tässä kylässä sitä pöperöä lounasravintolasta justiinsa niin paljon kuin haluaa syödä.

Mutta että maitoa ja sokeriakin menee liikaa...