”Satunnainen matkailija on nyt reissuillaan saapunut tänne Disneylandiin. Täällä vierailija voi nähdä tutut lapsuutensa sankarit ilmielävinä. Tuossa menee Aku Ankka, tuo huono-onninen kärttyisä lintukaverimme. Tuossa ovat iltapäiväkävelyllä Mikki ja Minni, seuranaan aina niin hupsu Hessu Hopo... Eihän tätä kukaan taas usko! Täällä sitä ollaan Linnanmäellä! Rahat on juotu ja tuottajalta ei saa enää kottia...”

Cape Town eli paikallisittain Mother City. En tiedä mikä hulluus iski ihmiseen lauantaina kun piti kiivetä Pöytävuorelle. Hiki tuli, ja paikka paikoin pieni ahdistuskin. Oli aikas jämäkkä kahden ja puolen tunnin urakka. Toisaalta meitä vastaan alaspäin tuli ultramaratonin juoksijoita. Aloittivat kisansa huipulta, ja noin 115 kilometrin jälkeen he saapuivat maaliin loppuiltapäivästä Waterfrontilla (wanne-be Itäkeskus, tai sitten toisinpäin) sijaitsevan panimoravintolan eteen. Samaa reittiä siis kuljettiin, alun ja lopun osalta.

Kap on kuulemma maailman kaunein kaupunki. Paskapuhetta. Maisemat ovat kyllä koreita, myönnetään. Rakennuskanta ei sensijaan ole millään tavalla erikoisen kaunista. Lilongwen jälkeen täällä on kyllä jossain määrin shokeeraavaa. Neonvaloja ja kulutusvaihtoehtoja. Kaikkea saa jos on rahaa. Se täälläkin vähän tökkää että suurin osa tekemisistä on jollain tavalla kaupallistettu.

Rahaa ei tarvita kuitenkaan niin paljoa kuin oletettiin. Hyvä ruoka kahdelle, ensiluokkainen palvelu, kolme lasia viiniä, kaksi espressoa, brandy ynnä iso suklaakakun palanen kustansi n. 26 euroa. Sunnuntai-iltapäivän elokuvanäytös kahdelle (Simpsonit!!!!!) oli vitosen. Ehdotan Suomelle arvonlisäveron laskemista/poistoa.

Syöty ja juotu ollaan hyvin. Meinasin ”Satunnaisen Matkailijan” tapaan valehdella syöneeni mustekalaa, mutta eihän sitä olisi kukaan uskonut. Joten tunnustan vedelleeni vain katkarapuja, kaikki mikä kiiltelee on rupleeta ja tuo mik on pihaas on vaan lainaas. ”Pääasia notta oot pitänyt rehellisyytes...” Hyviä ovat olleet. Eilen tosin niitä tarjoiltiin grillattuina päiden kera, ja minähän en pidä siitä että ruoka tuijottaa syöjäänsä. Valkoviini auttoi ahdistukseen.

Tänään meinaan yrittää 2010 semifinaalin pelipaikoille. Niitä tosin rakennetaan vasta (12 täysimittaista nostokurkea. Nurkkien valotornit ovat jo pystyssä.) Josko siellä joku höveli päästäisi tulevan keskipisteen paikkeille. Saisi siten elvisteltävää kolmen vuoden päähän. Muutenhan täällä jalkapalloa seurataan vasta neljänneksi eniten. Kriketti (telkkari tuuttaa sitä jatkuvasti), Rugby (sitä tulee vielä enemmän. Maailmanmestaruuskisat ovat kuulemma ovella, ja Etelä-Afrikka lähtee suosikkina All Blacksin ohella runnomaan kullasta) ja Golf (Capen ympäristössä on yli 30 kenttää. Vapise Vanajanlaakso!) tulevat katsojamäärissä ennen fudista. Koitin seurata krikettipeliä telkasta, mutta eihän sitä pysty!

Auton vuokraa ja Hyväntoivon retkeä suunnitellessa. Afrikan Tähteä ei olla vielä löydetty, eikä saatu ensimmäisenä tänne ehtineen rahapalkintoakaan. Pitänee ehkä sittenkin jatkaa meritietä St. Helenalle ja sieltä nopalla kohti Tangeria.