Kolmet päiväunet, aamupuuroa suurinpiirtein kaksin käsin (oikeastaan ajoittain se oli kirjaimellisesti kaksin käsin) kiskoen ja italialaisessa ravintolassa kissan perässä juoksentelua. Siitä oli pienen tytön päivä tänään tehty. Ynnä riisikakkujen ja kanasamosojen.

Itellä meni pienen ihmisen perässä juoksuksi.

Muutamia havaintoja olen kuitenkin ehtinyt taas tehdä. Ensimmäisenä pistää silmään se, että ei-kukaan, absoluuttisen ei-kukaan on koittanut myydä mulle jotain postikorttia mitä ilman mä en yksinkertaisesti tulisi toimeen. Sama kaveri ei ole myöskään kerjännyt fyrkkaa tahi myötätuntoa. Muutenkin täkäläiset ovat ihan ihme sakkia, kaupat ovat auki iltamyöhään ja käypä heitä myös ravintoloissa illallisellakin.

Pinnallisuuden multihuipentumana huomasin lisäksi Ugandan olevan suurin piirtein 35 pinnaa Malawia halvemman maan. Vuokrat ovat tosin Kampalassa kokolailla rajummat. Kylän liikenteestä johtuen kun lienemme pakotettuja etsimään residenssiä jostain Firman toimiston suunnalta. Taloudellisesti tämä aiheuttanee pienoisen edgen (baby baby baby light my way) Malawille. Gorgonzolaa ja prosciuttoa täältä saa, kuten myös saapasmaan koiranruokaa (älyttömyyden multihuipennus).

Huomenna E. menee katsomaan ekoja kämppiä. Meikäläinen suunnistaa tärkeämpien projektien kimppuun eli kurkistamaan minkälainen on Garden City Shopping mall:in luistinrata.