Mummu oli tänään leikkauksessa. Tai siis eilen. Käytiin sitä iltapäivällä katsomassa. Tokkurainen oli, mutta muuten aika ok. Toivottavasti tökkivät siihen hepariinia ja pitävät keuhkokuumet sun muut valtoimenaan ryönäävät basiliskot loitommalla. Kauankohan moisesta vanhalla ihmisellä kestää jaloilleen nousu (jos siis on noustakseen)?

Ei ollut mitään tekemistä, joten ryykäsin baariin. Ilman pohjia. Risti seinään! Näin pari tuttua, ja siinäpä se. Entisen sählyjoukkueen veskarin kanssa puhuttiin koirista. Isoista koirista. Sillä on itsellään bullikka. Oli kuulemma mennyt meidän porukoiden ohi tässä päivänä eräänä. Pihasta oli ampunut ilman itsesuojeluvaistoa varustettu punertava mäykky rähjäämään isommalleen. Koiratarhassa aidan takana oli säestänyt pieni musta sen minkä kurkusta lähti. Iso-Pave pääsee näköjään aidan yli. Mahtoi pientä mustaani harmittaa kun ei ollut päässyt kinkereihin mukaan.

Baarissa oli tylsää. Lähdin pois kahden maissa, kepetsin kautta toki. Vallan välikappaleita esittelevällä museolla päätin esittää pienen ihmisen protestin militaarista uhoa vastaan. Kiipesin aidan yli ja asetin tyhjän puolikkaan maitotölkin n. kolmen metrin korkeudessa sojottaneen kenttäkanuunan putken nokkaan. Oli siinä taas kiipeilyä tälle päivälle.Mutta siitäs saitte hurmahenget!

Virheliike saattoi olla tuo baarista noin aikaisin poistuminen. Sain juuri äsken puhelun, jossa long-time friend sanoi että "olit täällä tänään". Joo, olin. En ole enää. Tosin kiitän itseäni siitä taas aamulla. Siinä määrin menevältä kuullosti Liverpoolmies.