Eilen meillä oli jokaviikkoinen KS2:n (luokat 3-6) ammunavaus ja sen jälkeen 20 minuuttia ennen kuvistuntia. Lukujärjestyksessä on siihen kohtaan merkitty "päässälaskua" eli erilaisia strategioita reenaillaan pelien ja leikkien kautta. Term 1:n opetettavat asiat saatiin viime viikolla pakettiin joten tällä viikolla kerrataan joten ei, ei ole niitä Abacus-valmiita tuntisuunnitelmia. Paikkaillaan tällä viikolla joka perjantaisten pikku testien ja puolen termin kokeen perusteella.

Saatiin rehtori tsekkaamaan tuntia ja palaute oli "hyvää opetusta mutta missä on kirjallinen tuntsari?"

Nieleskelin kiukkuani.

Tänään sitten sain todistukseni takaisin akalta. Tai oikeastaan jouduin niitä pyytämään kun huomenna kuitenkin ne pitäisi antaa kakaroille. Sain aamupäivästä meiliä että mun todistukseni olivat ihan aivan täynnä he/she virheitä ja nimiäkin oli ihan miten sattuu laiteltu ylt'ympäriinsä. Että onko tätä proof readattu ollenkaan. Jännä vaan kun siinä mulla olevassa final versionissa oli tämän vittuiluviestin herättämän tarkastusinnon saattelemana löydettävissä kolme typoa. 25 tuhannessa sanassa. Lähetin meilin jossa pahoittelin virheiden määrää...

Menin sitten iltapäivällä näitä hakemaan ja pääsin juttusille. Sieltä sitä tuli taas samaa paskaa. Oli kuulemma tänäänkin kaksi vanhempaa valittanut mun touhuista kun olin kuulemma kakkosille karjunut. Olin kovin kummissani. Ja plaa plaa. Ajattelin siinä sitten että tuli mitä tuli. Aloitin eilisestä matikantunnista "Älä sekuntiakaan luule että niitä ei suunnitella" ja jatkoin "sä et edes käynyt kysymässä meidän naapuriluokasta suunnitellaanko me yhdessä. Mulla on se miitinki nauhalla ja mä voin soittaa sen sulle tässä ja nyt jotta kuulet mun sanovan "tulen juuri meidän viikottaisesta suunnittelupalaverista". Ja että kun sä et voi sanomasi mukaan tukea mua vanhempien jatkuvia valituksia vastaan niin älä tue. Mä voin lähteä. Tänään."

Sitten jatkettiin ja yht'äkkiä puheissa tuo kakkosille karjuminen olikin tapahtunut pari viikkoa sitten. En kyllä vieläkään muista...

"Mistä sä Bwana voit tietää että mä en ole kysynyt toiselta kolmosluokalta?"

"No kun mä kysyin niiltä että onko rehtori käynyt teiltä asiasta utelemassa." En sanonut mitä oli mielessä, eli "Ja jos mä lähden niin mä en lähde hiljaa". Se ymmärsi sen kai muutenkin koska sovitteleva sävy oli niin hunajainen että oikein ällötti. "I don't want you to think you've been singled out, everybody loves you here and blaah blaah..."

Enpä ole niin en mitenkään valittuna ollut. Nyt se on kuitenkin loppu. Tavalla tai toisella.

En ollut suuttunut/hermostunut. Kertoilinpa vaan faktoja ja jätin vielä rutkasti amisioonia varastoonkin. En kertonut mitä mutta tein selväksi paskanpuhumisen olevan tästä eteenpäin turhaa koska edellisetkin valehtelut pystyn todistamaan vääriksi.

Klassinen työpaikkakiusaamis-case siis. Vaimokin ymmärtää ratkaisuni.

Että paa kenttäoikeuteen ja anna kakkua, anna sakkoa saatana.