Kirjaimellista sellaista. Vähän tosin helpottamaan päin on, kiitos asiallisetn troppien.

Ei kauheasti uutisia. Töissä olen palloillut kahdeksan vuotiaiden keskuudessa. Siellä menee tämä viikko, viimeinen rykäys ennen joulua. Eli kaikkea kissanristiäistä siellä pitelee. Edelleen kauhulla katselen brittiläistä kirjoitettua arviointia. Tai paremminkin opettajapoloisia jotka niitä vääntävät.

Viikonloppuna pidettiin Itsenäisyyspäivää/pikkujoulua ja kummastutettiin kavereita kertomalla suomalaisesta itsenäisyyden "juhlinnasta". Siis hiljaa olosta, kynttilöistä, Jumalanpalveluksista, paraateista, soihtukulkueista ja koko kansan telkkarintuijottelusta. Sunnuntaina saatiin ruokaa calabrialaiseen tapaan italiaano-Diegolla ja lauantaina Shizuka-saman tekemää sushia (tiedän kyllä että naiselle ei taida mies ikinä sanoa "sama", mutta joustetaan nyt expat-piireissä sen verran). Muita mainitsemisen arvoisia asioita... Joo. Kymppi Vakiossa ja seuraavana päivänä neljä Serie A peliä oikein. Ynnä Rai-kanavan löytyminen noita matseja näyttämään.

Diegolla on suljetulla asuinalueellaan historiallisia naapureita. Ex-diktaattori Bandan sukua hänen kotikylästään toisella puolella tonttia Kamuzun heille lahjoittamassa talossa. Toisen aidan takaa löytyy Mama Kadzamira, Bandan virallinen hostess. Mitä ikinä tuo sana sitten sisällään on pitänyt/pitää. Eivät kuulemma ole nämä porukat keskenään oikein väleissä. Mama pitää sukua kuulemma likaisina kyläläisinä ilman mitään sivistystä, ja suku pitää Mamaa paskana eukkona joka on vienyt heidän fyrkkansa. Kukaanhan ei oikeasti tiedä kenen hallussa Bandan yli 300 miljuunaa dollaria makaavat. Anyway, Diego sanoi tavanneensa kerran Maman. Oli kuulemma mukava häntä kohtaan, mutta kaikesta näkyi että "tällä naisella on ollut valtaa ja on sitä vieläkin. Ja että tämä täti on tarvittaessa helvetin ilkeä."

El Clasico (+jotain heittomerkkejä ynnä väkäsiä muutaman kirjaimen päälle) 13.12. Siinä nää tärkeimmät tältä erää.