Nyt sitä oli sitten oikeasti havaittavissa. Aikuisten oikeasti. Ei auta edes Palokärjentiellä nauraa.

Nimittäin:

Kotomaanpuhelin soi. Sattui kuitenkin akku loppumaan kun vastasin. Koska kyseessä ei näyttänyt olevan minkään lehtifirman numero päätin soittaa ja kysyä että mitäs asiaa ja kenellä.

Ukko-autokorjaamon-ukkohan se siellä oli. Sanoi että kuuleppas. Tuli vähän ongelmia viime yönä.

Kupla on siis tuossa maaseutupitäjän remonttipajassa ehostettavana. Aikataululla "valmis leimalle tämän kuun lopussa". Hitsaukset oli jo kuulemma tehty, ja seuraavaksi oli tarkoitus ruveta taikomaan jarruja Voimaa Ilosta-wageniin. Oli kuitenkin tullut korjattavaksi jokin työkone, ja sen vuoksi Kupla-reppana oli jouduttu sijoittamaan yöksi ulos.

Maaseutupitäjän nouseva nuoriso oli päättänyt pistää juuri sinä yönä ranttaliksi. Kukkaistutukset kirkolta korjaamolle oli tuhottu järestäen. Korjaamon pihassa Visigoottien/Hunnien silmiin oli osunut harmaa kaunokaiseni... Etulamput kuulemma paskana ja nokkapellin päällä pomppimisesta kuono rutussa. Ainakin nämä.

Kysyin korjaamonsedältä että eikö KuinkaKorkean isännillä olisi joutilaita kirveitä. Niille olisi nyt töitä. Ukko sanoi että vesuri olisi parempi.

En huutanut. En raivonnut. Sanoin vain että täältä mun on paha tehdä asialle yhtään mitään. lamput se vissiin löytää jostain ja onneksi isin varaosalaarissa on uusi nokkapeltikin. Se tosin on vaalean sininen. Voipi olla että joutuu ukko maalauttamaan koko kiesin uusiksi. Harmi jos näin käy. Pirullista olisi jos joutuisi vakuutusyhtiön piikkiin peittämään ajan saatossa tulleen patinan uudella kiiltävällä maalilla.

Mä oon nykyään niin zen.