Perjantain puolenpäivän aikaan piti olla Empan joukkueella ja meillä kannattajilla lähtö kohti Metangulaa Capital Hotellilta. Aika hyvin jengi olikin paikalla. Pelipaidat eivät olleet. Kundi, jolla olisi ollut puolitoista viikkoa aikaa painaa ne, oli aloittanut paitojen printtaamisen pe aamuna.

Jees. Sehän tiesi sitten kahden ja puolen tunnin odottamista hotellilla. No, baarissahan se menetteli. Huonona puolena viivästyksessä oli se, että Malawin ja Mosambikin raja menisi kiinni kuudelta. Meillä ei siis ollut mitään mahdollisuuksia ehtiä rajasta yli perjantain puolella. Yöpyminen olisi siis Mangochissa, sitä seuraisi liian aikainen herätys ja matkaanlähtö.

Ajelu Mangochiin meni normaalisti. Kylmälaukuista kaiveltiin syötävää ynnä juotavaa ja sitten odotettiin seuraavan huoltoaseman kuvottavaa vessaa.

Mangochissa löysimme pienen etsimisen ja yhden polkupyöräkolarin (malawilainen fillaristi täräytti täysiä liikenneympyrässä ajaneen bussimme kylkeen. Koitti se siitä huolimatta vaatia korvauksia kun huomasi että auto on täynnä azunguja. Malawilainen bussikuskimme antoi jätkän kuulla kunniansa ja sitten jatkettiin matkaa.) jälkeen majatalon.

Kuuma oli ja Shire-joki toi ilmaan tietynlaisen mudan tuoksun. Ilmankosteutta olisi voinut leikata saksilla. Kliseisesti voisi sanoa kelin olleen tumman kuin tropiikin yön. Ja ihmekkös tuo sillä sitä se oli. Huoneessa nukahtamista odotellessani ja paitaa läpimäräksi kastellessani tajusin jotain tästä mantereesta.

Aina sanotaan että Afrikkaa ja sen kansoja kuvaavat parhaiten rytmi ja tanssi. Ehkä niinkin. Sanoisin kuitenkin että laulu on se, joka on tämän mantereen kansoille tyypillisintä.

Huoneemme olivat ”luhtitalon” toisessa kerroksessa. Vastapäätä sijaitsi hotellin/lodgen keittiö. Ravintola laitteli oviaan kiinni ja tiskarityttö aloitteli astiavuorensa purkamista. Voi herranjumala sitä ääntä joka yöhön vaelteli kyökin puolelta! Siinä olisivat saaneet Celinet, Turnerit, Whitneyt ja kaikki muut mukalaulajat kyytiä yksinkertaiselta tiskarilikalta n. sata nolla. Brownin James ei tiennyt soulista kananpaskan vertaa tähän tuntemattomaan laulajattareen verrattuna. Kaikki R n'B jota musiikkikanavilta syöttyy saa kyllä kumartaa todella syvään Afrikkaan päin. Noita keittiöiden ääniä levy-yhtiöiden pitäisi levyttää eikä mitään Beyonceja.

Aamusella saavuimme sitten rajalle. Ekkekeke ekkekeke! Yhdellä joukkueen neidolla oli Malawin viisumi pullahtanut vanhaksi! Tai siis Njassamaan immigration oli ilmoittamansa kolmen kuukauden sijasta lätkäissyt vaan kuukauden leiman (se on kyllä normikäytäntö. Itse pitää sinun viisumisi uudistaa. Kukaan immigrationissa ei kuitenkaan asiasta ikinä kerro.), eikä sakemanni-Helga ollut asiaa itse sitten tarkistanut. Maasta olisi siis päässyt pois muttei takaisin. Siellähän sitten neuvoteltiin. Ja venattiin. Pienen ”palvelumaksun” ja kolmen tunnin jälkeen pääsimme kuitenkin jatkamaan Mozin puolelle. ”Help me to help you to help me.”

Mosambik näytti Malawilta. Tai ok, puita oli enemmän eikä joka puolella kasvatettu maissia. Paskaksi ammuttuja taloja näkyi kanssa vielä. Ei siitä sisällissodasta kuitenkaan niin kauaa ole. Tiestö muuttui myös huonommaksi. Tunna ja Riku ovat oikeassa sanoessaan dirtroadin hakkaavan munuaisiin pahemmin bussin takaosassa. Afrikkalainen maantieperäinen aurinkopuuteri peitti reissukuntaamme kun saavuimme Metangulaan pelaamaan peliä. Takana 13 tuntia reissamista, ulos bussista, kamat naisille päälle ja game on. Ei mitään lämmittelyjä sun muita. 2-0 on kunniakas tulos olosuhteisiin nähden.

Matsi pelattin Metangulan lentokentällä. Entisellä lentokentällä. Sota näkyi vieneen lentotoiminnan. Nyt paikka on muutettu baariksi. Meille tuli vähän persraiskattu olo kun huomasimme matsin olevan osa Frelimo-puolueen rallya. Paikalla oli tv-ryhmää ja radiojannua. Oli selostajakin, joka hoki ”Malawi jugadoresia”. Nyt sitä sitten ollaan vissiin mosambikilaisen marxistipuolueen kunniajäseniä. Kenen joukoissa seisot? Obrigado ja Christiana Ronaldo.

Pienen biletyksen jälkeen oli yöpymisen vuoro. Meille oli varattu huonetta kahdesta paikallisesta lodgesta. Tytöt toiseen ja pojat toiseen. Tytöt saivatkin vaahtomuovipatjansa ja torakkansa. Meidät vietiin toiseen mestaan. Huoneet, jotka meille oli varattu, olivat ihan ok-kämppiä. Paikan manageri oli kuitenkin pistänyt ne eteenpäin ja majoitti meitä nyt aika sanoinkuvaamattomiin murjuihin. Sitten tuli puhetta hinnasta. Vittusaatanajumalauta. Kännissä ollut ääliö vaati meiltä 120 taalaa per nuppi. Huoneista jollaisiin minä en laittaisi edes koiraani yöksi. Viiden tunnin ”nukkumisesta”! Paikan henkilökunta koitti rauhoitella manageria, ilman tulosta. Päätimme haistattaa kaverille ”so what, so what, so what so what you poor little fuck”:it ja olla yötä bussissa. Lodgen staffia seurasi kävelyämme bussille anteeksi pyydellen. Siinä tuli opetettua ”byrokraatit kuolevat...” kolmelle malawilaiselle miespuoliselle seurueemme jäsenelle (erittäin ylempää keskiluokkaa olivat pojat. Pari inkkaria ja sitten goverment-perheen vesa. Hauskoja miehiä.)

Bussissa ei pysty nukkumaan vieläkin paranevien kylkiluiden kera.

Aamusella ajelimme takaisin Lilongween. 14 tuntia. Itselle tuli siinä semmoinen vähän alle neljänkymmenen tunnin valvominen. Alkoi olemaan eilen illalla melko surrealistinen olo. Onneksi ei tullut lauantaina pelehdittyä mosambikilaisen suun mukaisen oluen kanssa kuin parin lekkerin verran.

Vähän jäi kaksijakoiset fiilikset reissusta. Lähes kaikki järjestelyt pettivät. Toisaalta bussissa matkustaessa näkee ja kuulee paljon enemmän kuin omalla kyydillä kulkiessa. Paikalliset linjakiesit kun eivät ole aivan rasvattuja salamoita. Sitä näki kylien elämää aivan eri näkövinkkelistä. Kirjaimellisestikin, onhan dösässä korkeuttakin enemmän kuin Caribissa. Kansoilla rajan kummallakin puolen on parast' aikaa kattotalkoot menossa. Kohta tulee meinaan vettä taivaalta, joten kattoruohot on parempi vaihtaa ajoissa. Vaimoväki on kuokkinut pellot valmiiksi lähes kaikkialla. Bussin ikkunasta näin yhden raskaana olleen njassavaimon toivottavasti vain pyörtyneenä kuokkansa vierellä. ”Siementä vakoon ja muijaa lakoon...” Paikoitellen kylvöä jo aloiteltiinkin. Mosambikin puolella pystytetään joka kylässä myös kehikoita isoja jouluseimiä varten. Sellaisia kolme-neljä metriä korkeita runkoja näin. Kuvaa en saanut bussin ja tienpinnan kohtaamisesta johtuneen tärinän vuoksi.

Reissu oli loppujen lopuksi kait ihan ok. Vahvisti käsitystäni siitä, että tuolla jossain elää se oikea Malawin kansa. Se ei elä Lilongwessa tai Blantyressa. Täällä kohtaamamme nyanjat ovat valovuoden päässä kylien todellisuudesta. Sitä enemmän pisti vihaksi kun eilen availin täkäläistä viikonlopun lehteä.

Kansanedustajat vaativat nyt 25k kwachaa päivärahaa jokaisesta parlamentin istunnosta. Nyt reppanat kituuttavat viidellätoista tonnilla. Luoja tietää miten paljon he kuittaavat kaikkia muita etuja.

Presidentti ilmoitti Nationin kannessa Muluzille ”You're a sick man”. Pressa on suivaantunut koska Muluzi levittää verkossa Njassa Timesissa perättömiä huhuja Bingun terveydestä. Sanoipa hän avoimessa kirjeessään presidentinvaali kilpailijalleen että ”jos jatkat mun terveydestä puhumista mä pidätän sut satavarmasti.” Bandankin aikaan oli laitonta puhua mm. Kamuzun iästä ja terveydentilasta... Oikeasti Muluzi on kyllä levittänyt kaikenlaista paskapuhetta Bingusta, sanoen tämän sairastavan vaikka mitä tauteja syövästä alkaen. Helpoin tie Bingulle olisi tietysti julkaista omat terveystietonsa. Jostain syystä hän ei kuitenkaan tee sitä, eli Bakililla voi olla jotain perääkin noissa möläytyksissään. Pressapeli on kovaa hommaa.

Bussissa istuessani kuulin myös kiinalaisten rakennusurakoitsijoiden tuoneen oman halpatyövoimansa tänne omille työmailleen. Pyyteetöntä. Niin pyyteetöntä. Eihän Kiina täältä hae muuta kuin markkinoita tuotteilleen ja YK:ssa yhtä ääntä lisää Taiwania vastaan. Malawin hallitukselle sopii vastaavasti ihan hyvin Kiinan kauppapolitiikka, jossa ei kysellä IMF:n ja muiden tapaan liikaa kaiken maailman demokratisoitumisien perään (toisaalta tuo IMF kyllä vaatii myös rajuja yksityistämisiä, ts. valtion omaisuuden realisoimista. Sekään ei aina niin hyvältä kuullosta.) Kiinalaisille kauppa on kauppaa ja no more questions.

Demokratian tuominen demokratiatyhjiöön ei kauhean hyvin ainakaan täällä ole toiminutkaan. ”Nuori demokratia vasta harjoittelee” voi joku nyt sanoa. Kyllä kyllä. Siinä on vaan se ongelma että oikeasti täällä vallitsee Bwana-kulttuuri. Sen kanssa demokratialla ole mitään mahdollisuuksia. Lisäksi kun malawin kansan mediaani-ikä on n. 17-vuotta ja johtajat ovat järjestäen vanhan kaartin edustajia, iältään pitkälle yli kuudenviiden, ei demokratia voi toimia. Nuoret, jotka kykenevät, lähtevät muualle eivätkä palaa. Ulkomaille opiskelemaan lähteneistä taitaa tällä hetkellä palata n. 5%.

Bussissamme oli kaksi palannutta. Toinen Liverpoolissa opiskelleena, toinen J'burgissa. Kummatkaan eivät ole saaneet duunia Malawista, huolimatta esim. hallinnon huutavasta pätevän työvoiman pulasta. Syitä tähän on monia. Jotain voitte kait kuitenkin päätellä siitä että esim. hallinnon emailit ovat täällä aika usein Yahoo!-osoitteita. Lehti-ilmoituksissa haetaan työntekijöitä ilman että ilmoituksissa on minkäänlaisia yhteystietoja. Jos jonkun saa sitten kiinni ArthurDentmäisesti viraston pimeästä kellarista, vessan oven ”Varo puumaa!”-lapun takaa, voi olla varma että hakemukset sun muut jäävät pinoihin makaamaan. Näin tapahtuu siis siinä tapauksessa jos et tunne oikeita ihmisiä...

Joo. Parempi lopettaa tähän etteivät ala taas kaikki poliitikot meitä nurkkaan ahdistamaan. Loppuun vähän kuvia:

2052075.jpg

Huoltsikan takapihalta. Aivan loistavaa taustakuvamateriaalia. Huomaa korjattu kiroitusvihe sanassa "don't"

2052084.jpg

Metangulan Seutulan lennonjohtotorni. "Tästä pikku remontilla unelmiesi lentokenttä. Järvimaisemat."

2052107.jpg

Valitamme lähetyksen huonoa laatua. Alkoi loppupelistä olemaan aika pimeätä. Lilongwe hyökkää mustavalkoruuduissa oikealta vasemmalle.

 

2052102.jpg

Matsinjälkeishulinaa. Menivät vastustajat aivan sekaisin kun saivat LL-ladieksilta ottelupaidat. Telkkariryhmäkin pääsi otokseeni.

2052120.jpg

Kyllähän jokaisella itseään kunnioittavalla valtiolla pitää vaakunassaan rynkky olla. Eikä se kuokkakaan pahaa tee.