Oikeastaan tama olisi helppo kiteyttaa yhdella sanalla, joka olisi maissi.

Ihan nain yksinkertaista ei ruokapolitiikka kuitenkan onneksi ole, vaikkakin paikalliset sanovat etta "et ole syonyt mitaan aterialla jos et ole syonyt maissia".

Taman ihmekasvin "toi" Malawiin aikanaan His excellency dr. Hastings Kamuzu Banda, kavereiden kesken mr. "Naa on mun maita ja mulle ei vituilla". Han oli kuulemma Ameriikan vuosinaan nahnyt kuinka maissi kasvaa pelloilla ihan silmissa, ja paatti ratkaista silla Malawin ruokahuollon ongelmat kertalaakista. Paha vaan etta maissi tarvitsee vissiin aika stabiilit olosuhteet esim. veden suhteen. Viljelyymparistossa, joka perustuu sadekauden odotukseen (joka siis tulee ja menee ihan oman mielensa mukaan) tama ei ole ihan paras ratkaisu. Paalle kun laitetaan viela se, etta (minua viisaammat molekyylijannut valaisivat tassa taannoin) maissin proteiinit eivat oikein imeydy ihmiskehoon, voidaankin todeta maissin olevan huonohko ratkaisu paa-asialliseksi ravintokasviksi.

No juu. Sita taalla kuitenkin vedetaan. Nsima-nimisena puurona. Itse nsima maistuu mannapuurolta, jossa ei ole mitaan mausteita. Jotta ateriaan saadaan makua tehdaan puuron kyljelle kastike. Ja tama kastike on poikkeuksetta made of tomaatit ja sipulit. Jos on fyrkkaa lykataan perus-soosin rinnalle myos lihakastike.

Lihakastike voi olla valilla vahan harhaanjohtava nimitys. Sana "liha" kattaa nimittain kaiken mita elukasta irti saadaan. Mukaan lukien kananjalat. Siis sen varvasosan. Myos elukan pumppu elikkas sydan on lihaa. (Joo, nirppanokkaista tekstia tulee)

Bataatista voidaan myos tehda nsimalle kylkiaista. Keitetty, survottu bataatti-pahkinaseos on hyvaa. Kokeilkaapas vaikka.

Ja sitten tulevat ranskalaiset perunat. Joka Jumalan aterialla on mahdollisuus saada niita. Aamupalaan ne kuuluvat tomaattiliemipapujen kanssa ehdottomasti. On tullut taytettya ransutarpeet aina tuonne vuoteen 2022 asti... Yleensa chipsit ovat kylla taalla ihan hyvia, ne kun tehdaan tuoreesta potusta. Mutta kolesteroliarvot varmaan kiittaisivat jos paikallisten tahtiin niita vetaisi.

Jarvella (ja pakasteena myos kaupungista. Kylmaketjusta en kylla mene naiden kohdalla takuuseen) on mahdollisuus saada myos kalaa. Chamboa ja Kampangoa. Etummainen on ahvenan sukuinen, hieman kuhaa maultaan muistuttava kala. Huono puoli tallaisen anti-fisuaddikin kannalta on se, etta paistettu kala tulee poytaan silmien ja kaikkien kera. Ma en pida siita etta ruoka tuijottaa mua. Kampangoa en ole edes maistanut. Kalalta sekin nayttaa. Naita kaloja tulee sitten vastaan rannalta tulevien minibussien peileihin ja tuulilasinpyyhkijoihin sidottuina. Jos kaksi isompaa autoa kohtaa toisensa, ja toisella on kalanippu kiinni peileissaan voi olla varma etta ilmassa on kohta ainakin yhden kidusveikon suolet. Kannattaa pitaa siis oman auton ikkunat kiinni.

Ison osan energiastaan malawilaiset jarsivat myos sokeriruo'osta, jota myydaankin sitten sellaisina kolmimetrisina seipaina. Siita vaan kepin paasta kiinni ja puremaan. Jaljelle jaava huttu on sitten mukava sylkaista tielle. Sita malvaa onkin joka puolella. Paikoitellen esim. bussipysakeilla saa kahlata valkoisessa muhjussa.

Rotat tulikin mainittua jo edellisella kerralla. Ovat kuulemma hyvia snakeja.

Jotain varmaan unohtuu nyt, mutta eipa tassa mitaan kaiken kattavaa reseptiopasta ollakaan kirjoittamassa.

t: pula-ajan Syrjanen.