Eli kaikki ok.

Kampalassa ollaan taas. Ei pärjää Forrest Mall Keskisen Vesan puodille. Käytiin viimeisellä lomaviikolla Tuurissa. Pitää kyllä hattu ottaa V.K.:n edessä edesä vähän pois päästä, sillä onhan se kompleksi aivan jumalattoman kokoinen ja ihmisiä työllistävä. Vesa taitaa käytännössä olla Alavuden kunnanjohtaja. Mun mielestä mies saa tuollaisen työllistämisen jälkeen yksityiselämässään tohottaa, koheltaa ja rakennella hilpeän mauttomia taloja kauppansa viereen ihan mielin määrin. Sitäpaitsi antropologin taivashan se mesta on.

Paljon vierailukutsuja esitettiin. Saas nährä tuleeko kukaan.

Se lomasta. Koulut siellä näkyivät kanssa alkavan. Oikein tuntui pahalta kotimaisten kollegoiden puolesta, joten parempi se oli lähteä jatkamaan omaa lomailuaan tänne. Täällä kun saa vielä ekaluokkalaisen Aapisessa olla yhtenä seikkailevana hahmona possukin eikä se loukkaa ketään. Tai jos loukkaa niin mitä sitten?

Mukava oli taas lomailla mutta mukava se on olla täälläkin. Ei ole silmät taas niin puutuneet. Kaikista parasta lomassa oli se, että oletusarvoisesti ihmisiin pystyi Suomessa luottamaan. Sellainen ajatusmaailman rakenteellinen paranoidisuus ja kyynisyys hellitti hetkeksi. Valitettavaa on se, että aivan varmasti jossain vaiheessa (eikä välttämättä niin kovin kaukaisessa tulevaisuudessa) sitä huomaa taas, että se on ainoa rationaalinen lähestymistapa.

Lähteminen oli tällä kertaa itselleni vähän helpompaa. Oikeastaan vaikeinta on nähdä U:n harmitus, vaikkakin U jo ymmärtää, että täälläkin on kavereita ja että kyllä sinne Suomeen taas päästään. Omaa sänkyään se jo kiittelikin maailman parhaaksi.