Olin vesilaskua maksamassa. Aikamoista jonotustahan se oli. Täällä kun ei netin kautta laskuja maksella.

Siinä seisoskellessa alkoi edellä venaileva paikallinen Tembo-niminen mies sitten pamisemaan kaikenlaista. Kertoili siinä olevansa jollain NGO:lla töissä. Food security-puolella. Ja että hän on katolinen ja seurakunnalla on oma minibussi jolla sitten ajellaan hyöty- ja hupiajoa. Vastailin ihan kohteliaasti kaverin kyselyihin (Suomesta, opettaja, ollut vuoden verran täällä, joo on siellä talvella kylmä ja pimeä ja ei. Ei me juurikaan syödä hylkeitä.)

No sehän riitti. Hän sanoi mun olevan hyvä ihminen. Ja että nyt sitten voitaisiin vaihtaa puhelinnumeroita että hän voi sitten jatkossa ottaa yhteyttä. Ja pystynhän mä sitten järjestämään velimiehelleen töitä?

En antanut numeroani. Tällä hetkellä mulla on luurissani blokattuna viisi paikallisten numeroa. Ne vaan soittelee. Yksikin kusipää soitti neljä kertaa kymmenen minuutin sisään eräänä iltana. Neljä kertaa selitin sille että nyt on väärä numero. Ei mennyt jakeluun. Viidennellä kerralla kerroin sille epäileväni sen älykkyyttä. Sitten se soitti vielä neljä kertaa solvatakseen mua... Aika velikulta.

Ei mua vielä kuitenkaan ole kukaan kadulla vastaan kävellyt tuntematon pyytänyt kirjekaverikseen. Tai pyytänyt mun valokuvaa että hän muistaisi mut sitten paremmin. Tällaisetkin jutut on nimittäin nähty.

Patrick Roy.