Mua on alkanut ottaa päähän yksi juttu. Kerron siitä kohta.

Ensiksi kerron lyhykäisyydessään siitä, miten aina pitäisi luottaa omaan vainuunsa.

Olin salilla ja kivaa oli. Hajira on ollut alkuviikon saikulla, joten meikkis on toiminut päätoimisena tirpanviihdyttäjänä. Pihan kukkapuskat vaan heilahtelevat kun U. haistelee floria. Palloa heitetään korkealle ja karkuun mennään. Eli sellaista normimenoa.

Pääsin siis tänään poistumaan talosta. Siinä juoksumatolla ährätessäni katselin kun sähkärit tekivät hommia punttipuolella. Kun menin penkkaamaan sitä normi-kuplavolkkariani huomasin kavereiden vetävän piuhaa välikattoon. Eli siis kelabaakkelsit mönkivät siellä juoksujen päällä. Se ei näyttänyt ihan koko aikaa olevan ihan ammattimaista se touhu. Roppasivat ja piikkasivat välikatossa niin että betoni pölisi ja omatekoinen jatkojohto kipinää iski.

Siitä sitten hahmotin marmoriin hakatun tomumajani höyryhuoneen puolelle. Otin gummikenkiä pois jalastani asettuakseni leveälle kaakelipenkille venyttelemään ja otin tukea, höyryntäytteisessä ja kosteassa huoneessa, seinästä. Ihan kuin olisi sähköä juossut kädestä läpi.

Ajattelin että se oli vaan joku hyvinmuodostuneen käsivarsilihakseni oikku. Sain Merrelit jalasta, asetin toisen koiven lattialle ja tärrärrä rää. Ei voinut erehtyä tunteesta. Sieltä tuli virtaa kroppaan lattiastakin. Maadoitin itseni siitä paikasta ja suksin normisaunaan. Poislähtiessäni olin taas asiakkaana väärässä. Ei ole mahdollista että kosteassa huoneessa, jonka yläpuolella afrikkalainen sähkäri suttaa, tulisi vaihtovirtaa kehoon. Ei sieltä ihan täpöjä tullutkaan, mutta mun mielestä ei pitäisi tulla yhtään. Ehkä mä olen vaan vanhanaikainen.

Toivottavasti ei kukaan saa tänään täyttä annosta.

Sitten se harmitus.

Käyn yleensä salin jälkeen kaupassa sen verran mitä puolillaan olevaan reppuun saan mahtumaan. Saahan sinne joka kerta jonkun kymmenisen kiloa painoa ahdettua. Kokonaisuudessaan reppu on siis kotimatkalla yleensä aika painava.

Se on hankalaa boda bodailun kannalta. Näitten sissybarit ovat aika matalalla, joten niistä ei ihan kauhesti saa tukea. Muutamille bodakuskeilla on fillareissaan sellaiset pienet selkänojat, ja valitsenkin aina sellaisen kiesin jos mahdollista. Sehän ei taas sovi muille kuskeille.

Katsokaas kun nuo mopotaksit ovat aina rivissä omilla parkkiksillaan. Pitäisi kai ottaa se reunimmainen. Olen koittanut selittää että asiakkaalla on tällainen tarve. Että en mä kahdeksalle hengelle ota taksijonossakaan sitä datsun 120 aata vaan kyllä mä Hiacea silloin katselen. Ei mene jakoon tämä.

Tänään oli kolmas kerta peräkkäin kun mun valitsema kuski ja ympäröineet kolme muuta suharia joutuivat käsirysyyn. Alkaa pikkuhiljaa kyrsimään tuo aivottomuus.