Tänään tulivat mukulat kouluun. Ihan mukavalta posselta vaikuttaa tämä kolmas luokka. Ainakin edelliseen aloitukseen verrattuna. Nämä tuntuvat tajuavan jo tässä vaiheessa miten tuolilla istutaan.

Johan siellä koululla tosin viikon verran on tullut muuten heiluttua ja valmisteltua. On meinannut muutamaan kertaan hermotkin mennä. Mikä helvetti siinä on, että britti ei luota maikkoihinsa sekuntiakaan?

Meillä nimittäin vaihtui englannin kielen koordinaattori. Edellinen oli semmoinen viisikymppinen harrastelijanäyttelijä, joka oli pirun hyvä duunissaan. Sillä oli silmää antaa ihmisten tehdä työtä suurien linjojen puitteissa.

Tämä nyt em. hommaan valittu hippuisen vajaa kolmekymppinen brittimimmi on sitten, niin, miten sen kauniisti sanoisi? Saanut ensimmäistä kertaa elämässään valtaa?

Ei siinä mitään että jaksosuunnitelmia tehdään. Joku tolkuu ja suunnitelmallisuus pitää olla. Eikä viikkosuunnitelmistakaan niin pahaa sanottavaa ole. Hyvähän se on miettiä miten jaksosuunnitelma jyvitetään.

Mutta että tuntisuunnitelmat? Kirjallisena? Esimerkein aktiviteeteista joita eri tasoryhmien kanssa touhutaan?

Ok, tehdään. Yksi. Ja kopioidaan se sitten tarvittaessa till eternity.

Eilen mulla sitten jo pomppasi. Se rupesi neuvomaan ja kertomaan miten oppilaiden vihot pitää tarkistaa. Että "Tässä on systeemi, erilaisine symboleineen. Kaksi pukkia meinaa tätä, mollottavat silmät jotain muuta." Jne. Kun "Onhan se ongelma jos oppilas tottuu yhteen tapaan ja sitten seuraavan vuoden opettaja käyttääkin jotain erilaista merkintää."

Eikös maailma ole täynnänsä sitä erilaista merkintää?

Ilmeisesti jokaisessa brittikoulussa kuitenkin on "marking policy". Ei herranjestas taas! Tällaisten asioiden parissa noiden kanssa saa askarrella. Eikö se nyt perkele ole pääasia, että ne vihot tulee tarkistettua ja jonkin sortin relevantti & ymmärrettävä palaute oppilaalle annettua?

Standardoimalla yhteen totuuteen! Yksi merkintä löytää heidät, se yksi heitä hallitsee, se yksi heidät yöhön syöksee ja pimeyteen kahlitsee...

Tekisi mieli kajauttaa "Baruk khazâd! Khazâd ai-mênu!" Vähän mä ehkä kajautinkin, sillä seurauksella että ko. neitonen oli vetänyt hernettä nenään. Sitten tuli taas rehtori kyselemään että "missä mennään Jouko ja Kosti?" Asiallisesti siinä sitten kerroin näitä kognitioitteni taustoja ja taisi se taas tajutakin mun pointin. 

Mä en oikein tykkää kun luulevat, että tässä hommassa on vain yksi tie, totuus ja punakynä. Ja samaan aikaan kyllä jauhetaan nättejä kaiken maailman erilaista oppimiskäsityksistä ja työskentely tavoista.

Ei mulla ole pokkaa mennä sanomaan kollegalle, joka selvästi saa tuloksia aikaan mutta eri työtavoilla kuin minä, että: "Väärin sammutettu!"

Sinun on valtakunta, voima ja mind map.

Eikä tässä tosiaankaan olla millään egotripillä. Varastan edelleen häpeämättä hyviä ideoita jos niitä näen ja annan creditit niiden keksijöille. Mulla on vaan oma tyyli ja sillä tulee tuloksiakin. Joku muu pelleilemässä ja vitsiä kertomassa feilaisi komeasti. Samoin kuin mä tekisin puku päällä ja jäykistelemällä.

Eipä sillä. Kyllä mä tiedän miksi ne noin tekee. Siellä oli taas viimekin vuonna maikkoja, jotka eivät vilkaisseetkaan oppilaidensa vihkoja. Koko vuoden aikana.

"Links-zwoo, links-zwoo, links-zwoo-drei-vier!"