Satunnainen matkailija on nyt taas saapunut tanne nettikahvilaan riipustelemaan kokemuksiaan Disneylandista ja Tampereesta.

Niin, ne myyjat. Eraan malawilaisen vanhemman naishenkilon mukaan Malawissa ei ole tyottomyytta. Ei uskoisi kun katselee kaduille. Rouvashenkilon tyollisen maaritelma tosin tayttyi siita jos ihmisella on yksi maissi kasvamassa jossain tienpenkalla (ja kaikilla nailla taalla on. Jos jossain on maaplantti, vaikka sitten puoli metria kertaa kaksi tiiliaidan ja maantien valissa, siihen laitetaan maissia.). Matamin mukaan hekin ovat maanviljelijoita.

Ymmarrettavasti tuollainen kuuden tahkan sato ei ihmista viela koko vuotta elata. Siita varten on keksitty yksityisyrittajyys. Ja voi pojat! Kylla sita yritetaankin. Kaikenlaisen "ostetaan kaksi litraa ruokaoljya ja myydaan sita desin erissa" tai "osta kolme rookia kympilla"-tyyppisen liiketoiminnan paikallisten kesken ymmarran taysin. Isolla osalla kansasta ei ole varaa ostaa kaupoissa myytavia pakkauksia.

Banaanin-, mansikan-, maissin-, sipuleiden-, tomaattien-, ja kassavanmyyjia ymmarran myos. Heidan tuotteilleen on aina tilausta. Ainoa mika naissa tyypeissa arsyttaa on se, etta useimmat eivat millaan ymmarra kun heille sanoo etta joo-o. On hyva hinta etc. mutta kun ma en tarvitse noita. Vahan samaa siis kuin lehtimyyjat, jotka koittavat kaupata sita ET-magazinea kuudennen "EI":n jalkeen (eilen muuten soitti Suomiluuriin heppu Suomen Gallupilta. Ymmarsi nopeasti ja kohteliaasti kun kysyin etta haluatko kauankin jutella Afrikkaan?)

Samaan kastiin eeammien kanssa menevat kaikkien pajupunosten myyjat. Jos ostaa esim. korin kauppakassiksi aamupaivalla, voi olla varma etta sama kaveri myy ostajalle samanlaista koria iltapaivalla. Eika ymmarra etta ostaja ei tarvitse sita. Vaikka kori on niin "good price just for you".

Nama kaupustelijat arsyttavat taalla jossain maarin kaikkia. Kauppakeskuksien parkkipaikoilla on jokaisella vartijat isojen kuonokopallisten mastiffien kanssa. Jos joku kay myymaan parkkiksella tavaroitaan, on edessa aina melko ravakkaotteinen haato. Siita huolimatta: Viime lauantaina meille kavi niin, etta paikallisen Shopriten parkkiksella hirvean kohteliaasti kayttaytynyt mieshenkilo lahestyi meita hiljaisella/salavihkaisella "good afternoon Madam&Sir":lla. Olin varma etta nyt meille myydaan pilvea. Tai jotain muita kalashnikoveja. Heppu oli kuitenkin myymassa mansikoita. Tietylla tavalla henkensa kaupalla. Ei ostettu siltikaan.

Piraatti DVD:ta koitetaan tyrkyttaa joka toisella parkkipaikalla. Samoin jostain pollittyja kelloja ja hajuvesia. Enta tarvitsisinko kaytettya autonrengasta? Olis just nyt saannissa melko hyva gummi pakun alle laitettavaksi. Saattaapa joku myos huikata puun alta etta "tukkas on huonosti. Tuu tanne leikkauttamaan se."

Risteyksissa myydaan kissan- ja koiranpentuja. Seka puluja! Kuka haluaa ostaa pulun? Tai no, saahan siitakin proteiinia. Kuten saa myos paahdetuista hiirista, joita myydaan kymmenen erissa yhteen keppiin iskettyina. Paha paha vaan etta hiirulaiset on yleensa tapettu myrkylla (eraan inkkarin kaupassa nain muuten rotanmyrkkya, jonka nimi oli Kill em' All!!!! Seuraavaksi tuoteperheeseen lanseerataan varmaan sahkoliesi Ride the lightning). 

Kahden viikon ajan olen seurannut eraassa junctionissa parikymppisen hepun liikeidean kehittymista. Kolperi on seissyt joka paiva samassa paikassa tuotteensa kanssa. Ja tuote on... Auton kaynnistyskaapelit. Kylla ne varmaan jossain vaiheessa menevat kaupaksi.

Palvelusektori on taalla siis varsin kehittynytta. Eli mita teollisuudesta ja muista suljetuista paperitehtaista (Jaakko Poyry on muuten joskus kartoittanut josko Malawin pohjoisosiin olisi voinut perustaa paperitehtaan. Siella on nimittain ylangolla pirusti mantymetsaa. Sattuupa vaan olemaan niin etta sinne ei mennyt silloin, eika muuten viela tanaankaan, rautatieta. Olisi ilmeisesti ollut hippusen hankalaa saada tuotteet markkinoille.) Lisaa palveluja Suomeenkin!

vaatii Viisari.