Tapahtui niinä päivinä että azungujen seurue meni Blantyrelaiseen majataloon, joka myöhemmin osoittautui banaanipannukakkujen ja diggeri-doiden mestaksi.

Seurueemme matkanjärjestäjät olivat samana päivänä soittaneet mestaan ja kysyneet josko dormatoryjen lisäksi paikassa olisi myös vapaina huoneita, lukittavalla ovella. Puhelinkeskustelussa kävi ilmi että onhan niitä, vieläpä vapainakin.

Paikan päällä hieman sekavan oloinen respaheppu oli sitä mieltä että kaik on mänt. Kun aikaisempi puhelinkeskustelu vedettiin esiin oli kaveri hetken hiljaa ja sanoi sitten että ok. Hän hakee ne avaimet ja lähtee näyttämään huoneita. Ei olisi katsos napannut kävellä avainkaapille ja sen jälkeen huoneille. Johan siitä tuli yhteensä jotain sata metriä matkaa.

Näin se homma etenee.

Tänään sitten näin, taas, melko valokuvauksellisen näyn. Sadekauden jäljiltä täällä on kova teiden kunnostus käynnissä. Tienpientareella oli kyltti "Caution! Men working ahead!" Kyltin vieressä oli valehtelematta kolmekymmentä äijää hakkujensa ja lapioidensa kanssa puun alla nurmikolla pötköllään. Kyse ei ollut lounastauosta sillä kello oli tuossa vaiheessa jotain kymmenen paikkeilla ja yhden ukon kainalosta näkyi kasvavan ainakin parimetrinen kataja ;) Oli vähän naurussa pidättelemistä... No, olen minäkin aikanaan teininä ollut kunnalla aitaa maalaamassa. Melkolailla vastaavin ottein. Eli synninpäästö ko. topparoikalle. Ei aina voi jaksaa.

Hommasin eilen meidän kotoväelle maissia vuolaana kymenä. Vartijat saivat jokainen kymmenen kilon säkin ja naapurin pariskunta parikymppisen. Kyllähän täällä syötävää piisaisi. Senkun vain pudottelee mangoja ja banaaneita puista alas. Täkäläiset nyt vaan sattuvat perustamaan (mielestäni kokolailla tyhmästi) dieettinsä tuohon maissiin, ja jos sitä ei ole/jos se on kallista niin hyvä on sitten. Voinpahan hyvällä omallatunnolla nassuttaa pihvejäni kun tiedän että kotinurkissa kaikilla on sitä ruokaa mitä kukin haluaa mussuttaa. 50 kiloa maizea maksoi 4500 rahaa eli 22 euroa. Eli ei oikeastaan mitään, meille.

Tämän seurauksena Suzie oli aamulla vetänyt parhaita päälleen ja tuli kiittämään mua toimenpiteestäni. Siinä näkyi kahden lapsen äidin silmissä aika iso määrä kiitollisuutta. Oikeastaan niitä mukuloita mä toimenpiteelläni ajattelinkin. Ei 4- ja 1-vuotiaan pidä kärsiä vanhempien (tai vissiin Patrickin) pienestä ajattelemattomuudesta.

Kuukka und Jepa kaikille taas. Näyttivät saaneen lätkäkauden siellä meikäläisten osalta pakettiin. Hyvä että loppui mokoma Via Dolorosa.