Viikon Malawinturnee on takana. Istuin Caribin puikoissa lahes koko matkan, ja tulihan sita kaikkea kuskinpukilta nahtya. Lahinna kuoppaista tieta. Aika tavalla saa keskittya ajamiseen nailla kivenkauloilla.

Jarvella lilluteltiin normaalisti. Joku oli kyllakin sormeillut aaltokoneen vipstaakeja isommalle silla seurauksella etta uimapatjalla kollottely oli aika myrskyn ratsastusta. Keanu Reeves vaan puuttui vierelta. Seka Bodhi.

Saliman kaupungissa vieraamme Jerker Brandlax kiteytti paikallisen harhaanjohtavan pankkimainonnan nerokkaasti. Ajatuksen heratti keskiluokkaista aitia ja tytarta esittava "My savings will pay Rachel's studies in Europe"-mainos. Samaa kaavaa mukaillen Suomessa pitaisi mainostaa "Rahastosaastoni kustantavat pikku-Villen kasinon avaamisen Las Vegasissa. Kuluttajasuojamalawilainen! Missa pelaat? Blantyren Game-nimisessa kaupassa puhelimien takuista muistuttava seinateksti taas totesi kaikkien takuiden raukeavan jos vika johtuu salamaniskusta tai muusta "act of God"ista.

Liwondessa nakyi Shire-joessa telmivia norsuja ja rohisevia virtahepoja. Ensimmaisena yona "teltassa" (30 nelion betonilattiallinen puutalon runko jonka paalle oli viritetty vahvaa telttakangasta. Suihku oli muuratuilla seinilla) herasimme rytinaan n. puolentoista metrin paassa "ikkunastamme" (moskiittoverkolla ja verhoilla peitetty aukko kankaassa). En ole ikina ollut niin lahella puusta ruokaansa riipivan elefantin persetta. Emo ja poikanen siina antoivat kyytia resortin terijoensalavalle. Vahan meinasi janskatella moinen.

Iltasafarilla yhdeksanpaikkaisesta Land Roveristamme naimme valtavan uros-hevon paskovan ja levittavan ilmassa hannallaan kontsansa pitkin pientareita. Hieman kuin liian vilkas takalasinpyyhin oli se. Kakkaa oli muutenkin aika paljon pitkin poikin. Ja kylla! Norsusta lahtee jalkapalloja. Elefantin koli on kanssa aika vaikuttava... Virtahevot marssivat myos yoaikaan telttakylamme lapi, mutta oli liian pimeaa nakohavaintojen tekemiseen. Kuulohavainnon niista olisi tehnyt vanha Ludwig van Beethovenkin. Paviaaneja ja wart hogeja (villisika se taitaa olla suomeksi) oli myos. Villisian kolmipaivainen poikanen on pieni. Piikkisikapariskuntakin nahtiin kera isojen puhveleiden, jotka tuijottelivat Lantikkaamme kolmen metrin paasta perus yla-astelaisen "vittu meita ei kiinnosta ruotsintunti"-ilmeellaan.

Aamuisin Mvuu Campissa meilla oli syntisen aikainen heratys kavelysafarien vuoksi. Ensimmaisena aamuna meinasi tulla vahan kiire kun parhaiden inttimuistojen mukainen avojonomme hermostutti leirialueella aamupalaansa popsivan urosnorsun. Etupaa jonosta kuuli oppaan kehoituksen "I think we should go now" takapaan jaadessa saatamaan digikameransa valotuksia savannin aamuvaloon paremmin reagoivaksi. Oppaan toisesta kehoituksesta perapaakin lahti taaksepoistuilemaan. Mukanamme kulkenut pyssymieskin veti jo liikkuvat taakse asettuessaan meidan ja Dumbon valiin. Mitenkahan on? Saisiko M-16 pienella 5,5jotain luodillaan taysikokoisen Afrikannorsun kollolleen ennen ihmisen ja villin luonnon kohtaamista?

Lisaa mainonnasta. Impalan livena nahtyani en voi kuin ihmetella miten jollakulla on tullut mieleen antaa moisen pienen ja saikyn bambin mukaan nimi kahdeksan ja puolimetriselle, nelja tonnia painavalle jenkkirassille?

Joella veneillessamme nakyi lintumaailmasta erilaisia kuningaskalastajia, kurkia ja iibiksia. Seka rokotiileja, joka todettiin Waltarin hengessa yhteistuumin viekkaiksi kaloiksi. Haisevat melko kuvottaville mokomat. Kyljelleen uppeluksiin veteen kaatuvat elefanttiteinit veivat kameraseuramme "Kuvauksellisin villiotus"-kisan voiton poseerauksillaan. Pommilla jokeen ravayttava virtahepo ansaitsee tassa sarjassa kunniamaininnan. Siita ei tosin ehditty kuvaa porayttaa.

Matka jatkui Liwondesta teefarmin vierastaloon Thylo-nimiseen kaupunkiin. Matkalla vahan oksyiltiinkin, mutta tulipahan nahtya Jesus Christ Redemption Mini Market, So What?-kapakka seka Salvation Tyreshop. Naista paikallisista kaupannimista voisi postata joskus oikein erikseen. God sees all Market...

Teefarmi olikin sitten sarjaamme huh huh-kokemuksia. 1800-luvun siirtomaakartano asianmukaisella sisustuksella. Pinta-alaa jotain 600 neliota. Kokki. Oli aika rosenlewilainen fiilis tuossa mini-Vanajanlinnassa. GeeTee anyone?

Mount Mulanjella (taisi olla etelaisen Afrikan korkein vuori) kiipeilin katsomaan muiden mukana vesiputousta. Maha oli taynna salamipitsaa... Pysyi kuitenkin sisalla, barely.

Vieraat jatkoivat eilen matkaa takaisin jarvelle ja me tulimme kotiin koiria morjenstamaan. Oli vahan vaisu kotiinpaluu koskapa Patrickin Etela-Afrikassa asunut veli on kuollut. P. lahti tanaan taas kotikylaansa. Saas nahda mita siita seuraa.

Huomenna pitaisi sitten menna loppuviikoksi toihin. Standard 5, eli suomalainen kolmonen. Saattaa olla se tuleva luokkani.

Leijonakuningas vaikenee taas hetkeksi.