No ei oikeastaan kyllä ole.
Tuli tässä aamutuimaan elävästi mieleen kunniakkaat maanpuolustuksen parissa viettämäni ajat. Sen verran mukavaa on ajella pitkin kaupunkia toimittamassa kaikenlaisia pikku asioita. Tässä tapauksessa puhe on vesilaskun maksamisesta. Pääsi nimittäin mokoma veijari unohtumaan lauantaina, joten tänä aamuna olikin sitten kiirus maksaa mokoma poikkeen. Vesilaitoksen pojat ovat nimittäin korjaushommissaan melko fleguja ilmestyksiä. Liittymän katkaisussa sen sijaan ollaan välillä liikkeellä kunnioitettavan tarmokkaalla otteella.
Alle viiden euron lasku, kuukaudesta. Ihan kivahan semmoisia on maksaa. Meinaan jos saa rahaa seinästä ulos. Tänään ei meinaa saada. Standart Bankilla kun tuntuu olevan edelleen päällä toissaviikolla ensimmäisen kerran todettu Sampo-moodi. Kylän jok'ikinen ko. lafkan ATM kertoi kohteliaasti että "Ei just nyt napostele käteisen antaminen juurikaan teille. Eikä oikeastaan kenellekkään." Onneksi näitä onkelmia voi, vaimon suureksi riemuksi, kiertää omalla höstViissalla.
Ruksi seinään veljet ja siskot! Hallitus laskeskeli bensan hintaa! 213 on nyt päivän luku. On se edelleenkin enemmän kuin se 180 ja jotain mistä liikkeelle lähdettiin, mutta onhan tuo nyt jo huomattava pudostus siihen 251:teen nähden. Saas nähdä seuraavatko esim. tuontielintarvikkeiden hinnat pudotusta? Niin varmaan joo.
Muuta viikonlopulta: Perjantaina islantilainen piti synttäreitään. Oikein makoisat kotikekkerit olivatkin. Tapasin leipzigiläisen joka tiesi Eilenburgin. Sekä Valkoisen Talon. Kotiin tultiin kun tultiin, eli vaimon kyydillä jo 2 am.
Sehän tiesi sitä, että lauantaina pahimpaan helleaikaan pääsi koirien kanssa helposti pitkälle kävelylle. Ruotsalainen juoksutti vuoronperään kumpaakin koiraa ja minä etenin aina kävelyvuorossa olleen kanssa reipasta marssia. Akilles vaivaa. Liian kova alusta juoksumatossa... Pohojosen akka ja raskautettu vaappuivat sitten meidän perässämme.
Kuuma oli. Niinpä koimmekin Blantyre-streetin tekoaltaalla tähän asti suurimman koiriimme liittyvän ihmetyksen. Rotukirjan mukaan ridgeback ei välitä kuulemma uimisesta. Sen luvun saa nyt pyyhkiä pois. Sheeba meinaan mulahti oma-aloitteisesti simmaamaan. Ja ihan yhtä helposti sai likan pois läträämästä kuin viisivuotiaan uimahallin vesiliukumäestä. Uiva koira on aina hauska näky.
Siinä ne tärkeimmät sitten taisivat ollakin.
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.