Voittajan on helppo hymyillä. Muistanette meikäläisen Mosambikin reissun? Siellähän meistä ilmeisesti tuli Frelimo-puolueen kunniajäseniä. No nyt Frelimo on julistettu marraskuussa pidettyjen aluevaalien voittajaksi. 43:lla alueella pidettiin vaalit, 41 niistä tuli ”meille”.
Entinen kapinallispuolue, Renamo, on julistanut että he eivät aio kunnioittaa tätä vaalitulosta. On kuulemma muitakin keinoja tuoda demokratiaa maahan kuin vaalit. Ovat ottaneet pataan jokaisissa sisällissodan jälkeisissä vaaleissa, joten alkaa vissiin pipo pikkuhiljaa hiertämään. Se on kuitenkin aina kiva kuulla kun kapinaliikkeet alkavat puhua ”muista keinoista”.
Täälläkin pikkuhiljaa alkaa viikonloppuisin näkymään vaaleihin liittyvää liikehdintää. Käytännössä tämä tarkoittaa että puolueet keräävät kuorma-autojen lavalle jengiä enemmän tai vähemmän Chipuku/Shake Shake-päissään mölyämään ja ajelemaan pitkin townshippejä. Ja koska meidän piikkilangattoman taka-aidan takana kulkee dirtroad yhteen näistä kaukioista, pysymme aika hyvin kärryillä siitä kuka kampanjoi parhaiten. Tällä hetkellä MCP kukkolippunsa kanssa pitää keulaa, mikä tosin ei ole ihme sillä MCP on perinteisesti tällä Central Regionilla ollut se vahva puolue, kiitos Kamuzun joka oli näiltä nurkilta kotoisin.
Pääaiheenamme tänään on kuitenkin piikkilanka. Tai oikeastaan sen puutteesta johtuneet sosiaaliset kohtaamiset.
Tehtiin eilen vähän tutkimusta aidan takana. Siinä katselivat ohi kulkeneet malawilaiset ihmeissään kun Emppa löysi ja raahasi pois aidan vierestä tikapuut. Päivävartsa teki niistä polttopuita ja keitteli makoisat maissipuurot. Minkähän takia ne oli sinne jätetty...? Sitten juteltiin vähän Patrickin ja päivävartijan kanssa että tietävät vähän syynätä peräaitaa tarkemmin.
Kuuden maissa illalla oli vahdinvaihto, jolloin päivävartija esitteli tälle meidän takapihasta öisin vastuussa olevalle, VeeKoon korvanneelle Mosekselle hänen vartiointinsa tuloksia. Kaverit tulivat sitten terassin ulkopuolelle, ja Moses-poika se koitti olla kovin ”pepani pepani, I'm so sorry, kato kun mulla on niin valloittava hymykin”. Siinä suhteessa teräväpäinen kaveri on kuitenkin kyseessä että ymmärsi lopettaa ”smiling makes the world go round”-taktiikkansa kun kerroin sille totuuksia sen työn tasosta, sanomalla mm. että ”täähän on suurinpiirtein samanlainen juttu jos poliisilta varastettaisiin alta poliisiauto. Tai että palokunnan kevätretken seurauksena syttyisi metsäpalo. Sun työs on vahtia ettei tälläista tapahdu. Ymmärrätkö sä sanan ”työ”merkityksen? Ymmärrätkö sä että nyt on tullut mokattua vähän raskaammin kun oot ollut nukkumassa?”
Sitten seurasikin niin perus-malawilainen kohtaus ettei taas oikein sanotuksi saanut: ”But Sir, mä en oo ollenkaan varma että onko tota muurin harjalla ollutta kolmenkymmenen metrin matkaa kieputettua razorwireä varastettu yön aikana. Se on voinut tapahtua päivävartijan aikanakin.” Jumalauta että keitti yli! ”Oleksä tosissas? Ton langan alasottamiseen on tarvittu useampi jätkä, ainakin tunti siinä on mennyt kun niitä on joutunut noista tukipuomeistakin irrottelemaan. Väitätkö sä että päivännäöllä, koirien ollessa koko ajan pihalla ja talon väen tehdessä hommiaan joku tulee ja vie muurin päältä koko paskan? Kuinka tyhmänä sä mua pidät?” Meinasi vähän tulla taas rasistisia ajatuksiakin, vaikka kyllähän minä ymmärrän, että jos lähtökohdat ovat mitä ovat niin ei hirveästi muuta voi odottaakaan. Koulutus on ainoa keino tästä tilanteesta ulospääsemiseksi. Päivävartija Binton oli kuitenkin koko ajan siinä vieressä, ja sillä meinas silmät kääntyä nurin päin päässä kun se kuuli että jätkä koittaa vyöryttää vastuuta hänen niskaansa.
Tänään saadaan yhteyksiä taas G4:ään. Saapas nähdä mitä siellä tuumataan asiasta. Tai oikeastaan siitä, että luvassa on heille laskua uuden NATO-langan asettamisesta. Mitä todennäköisimmin kiistävät koskaan olleensakaan sopimussuhteessa meidän kanssa. Eniten tässä mietityttää se, että tää on eka kerta kun meille koitetaan murtautua, ja se tapahtuu melkolailla heti sen jälkeen kun tää uus jannu on tullut meille hommiin. Täällä 80 prosentissa talomurroista on vartijaporukka ollut jollain tavalla osallisena touhuun. En mä nyt niin hirvittävän huolissani kuitenkaan ole, meille on taloon sisälle kokolailla vaikea päästä. Tai kyllähän lasia saa rikottua, mutta sen jälkeen meneekin sitten vaikeammaksi/niin paljon aikaa vieväksi, että vartsatoimiston ja YK:n partioivat Stormtrooperit/SturmAbteilung kerkiävät kyllä paikalle. En kyllä haluaisi noita palveluja joutua käyttämään.
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.