Saatiin audienssi tupakkahuutokauppaan. Tai siis Lilongwen auction floorille. Bwana-John (meikäläisten kunniakonsulin mies) järjesti asian ja toimi oppaana. Siellä oli siis tuo Strafen aikanaan mainitsema telkkarissakin näkynyt vaihtuvatekstinen valotaulu.

Kyseessä on siis maailman(!) suurin tupakkahuutokauppa paikka. Osittain maailman suurin siitä syystä, että muualla näistä kauppapaikoista ollaan luopumassa ja siirtymässä röökifirman ja viljelijän suoraan kaupankäyntiin. Malawin valtiojohtoinen lannoitteenjakelu on yksi syy siihen että täällä mennään ns. vanhalla metodilla. Toinen syy on se, että laki täällä määrää että kaikki raakatupakka pitää myydä näissä paikoissa, joita siis on Malawissa viisi vai kuusi, Lilongwe isoimpana. Tällä tavalla saadaan valtiolle näes verot kerättyä, länsivaluutassa. Valtio omistaa auction flooreista enää 40%, mutta nämä firmat ovat kuitenkin kokonaan govermentin määräysvallassa.

Noin 70% Malawin taloudesta (tarkoittaen siis kauppaa jossa raha liikkuu) tulee kessusta. Tavallisin tupakanviljelijä on pientilallinen jolla on hehtaari peltoa, puolet maissille ja puolet tupakalle. Maissi suuhun ja röökillä koulumaksuja sun muita. Tätä kautta jok'ikinen NGO joka koittaa täällä parantaa maatalouden tilaa (esim. NASFAM) on itseasiassa, halusi tai ei, osallisena myös tupakkateollisuudessa. Aika monitahoisia ovat nämä jutut joo...

Malawi tuottaa 50% maailman burley-tupakasta (menee jenkkiblendeihin), ja nyt kun EU lopetti Italian ja Espanjan tupakinviljelijöiden tukemisen ovat Malawin sadot senkuin vain kasvaneet. Tämänvuotinen sato on viimevuotista kolme kertaa isompi. Huutokauppakamarien päivittäiset myyntitilastot ovat reserve bankin suorassa käytössä, joten sitä kautta pankilla on reaaliaikaista tietoa maan talouden tilasta.

Lähes jokainen malawilainen "huippupoliitikko" on myös tupakkafarmari. Vähän isommassa mittakaavassa toki. Mitä se sitten tarkoittaa jää lukijan oman mielikuvituksen varaan. En ala ketään mistään syyttelemään. Sanotaan nyt vaikka näin, että pari vuotta sitten tupakkafirmojen todettiin vetävän huutokauppalaitoksilla kartellia. Mitä ne toki tekivät/tekevätkin. Samaan aikaan presidentti sitten itse suurviljelijänä, aivan pyyteettömästi toki, määräsi tupakalle keskimääräisen minimikilohinnan, 2.15 taalaa. Joka siis on aivan höpöhöpö markkinahintaan nähden. Tänä vuonna keskiarvohinnaksi tullee muodostumaan 1.75-1.85$.

Sitten itse mestaan. Kuvia en voi laittaa kun ei ollut tyhmyyttämme kameraa mukana. Fellow Finniltä tod. näk. saadaan kuviakin joskus.

Ensiksi se haju/tuoksu: Niin oli kuin olisi universumin suurimpaan Ettan-purkkiin astellut. Piinun ylähuuli ja polkupyörän pumpun kokoinen tykki vain puuttuivat.

Toisekseen: Alue on Lilogwen suurin finanssikeskus. Lain mukaan maksu tupakkakaupasta pitää tapahtua 24 tunnin sisällä tavaran luovutuksesta. Näin ollen viljelijä joka on saanut satoaan myytyä saa alueella olevista pankeista kätevästi fyrkkansa. Kwachoina toki. Tupakkateollisuushan toki maksaa tuotteen taaloina, joten pankki saa kätevästi valuuttaa ja maanviljelijä saa paikallisen fakemoneynsä, pankin omalla vaihtokurssilla toki.

Sitten itse rakennus: Arviolta parin hehtaarin halli täynnä viljelijöiden paalaamaa tupakanlehteä. Paalit, a' 100 kiloa, oli aseteltu viivasuoriin riveihin, joka rivin välissä oli semmoinen puolen metrin kulkuväylä. Tätä kulkuväylää pitkin huutokauppaväki kulki. Joka paali myytiin erikseen, ja aikaa keskimäärin yhden myymiseen menee kolme sekuntia. Jos olette nähneet/olleet turkishuutokaupassa voitte saada pienen käsityksen meklarin ääntelystä. Mulle ei selvinnyt siitä äännevirrasta milloin paali oli myyty ja mihin hintaan. Kuten ei myöskään selvinnyt se, että kenelle niistä kymmenestä ostajasta se meni. Viime keskiviikkona paikassa oli tilaston mukaan myyty pelkästään tuota burley-laatua miljoona kiloa (laskutaidottomat huom. Se on kymmenen tuhatta paalia) kilohinnan oltua keskimäärin 1,70 jenkkitaalaa.  Eli siis kilohinnan mukaan viljelijälle tulee rahaa. Tämähän sitten aiheuttaa välillä sitä, että paaliin laitetaan sisälle kiviä, hiekkaa ja vanhoja tunkkeja (siellä oli vitriini missä oli esillä kaikkea paalien seasta löytynyttä). Jos/kun tästä viljelijä jää kiinni, on seurauksena lain mukaan linnareissu. Lisäksi ostava tupakkafirma saa purkaa kaupan. Hiekka on siis yleisin käytetty painonlisä koskapa sehän on voinut joutua tavaran joukkoon vaikka kuljetuksen aikana.

Paikassa on työntekijöitä Johnin arvion mukaan viitisen tuhatta. Ja niin pitää ollakin että se tupakkamäärä saadaan kottikärryillä kuljetettua ensin myyntiriviin ja sieltä sitten liukuhihnoille. Tohtori Banda nimittäin järkkäsi paikan siten, että huutokauppakamarilta on suorat kuljettimet tien toisella puolella sijaitseville tupakkamassa tehtaille. Malawissa ei siis tehdä itse savukkeita. Missään muualla maailmassa ei ole näin, ja vaikka itse myyntipaikka on melko primitiivinen ollakseen kuitenkin suurteollisuutta, takaa ko. järjestely Malawille välittömästi sellaisen 3-4% liikevaihdollisen kustannusedun.

Alueelle odottaa tälläkin hetkellä pääsyä 2000 kuorma-autoa kuormaansa purkamaan. Eli siis lahjonta tuossa autojonossa on välttämätöntä kuljetusyrittäjälle jotta jonossa saa parempia paikkoja ja siten taas uutta kuormaa päälle. Lahjonta tosin on ankarasti kiellettyä, mutta milläs sitä estää?

No enihuu. Siellä meni sadan kilon paalit kärryissä aivan helvetillistä kyytiä pitkin hallia. Kulit, jotka kärryjen aisoissa heiluivat, olivat ehkä semmoisia 15-17 vuotiaita poikia. Välillä rysähteli komeasti. Meinaan kun sata kiloa saadaan juoksuvauhtiin ja kun kuorma sitten putoaakin ei neljän metrin päässä takana tulevalla ole mitään mahdollisuuksia väistää. Voin vain kuvitella minkälaista jälkeä siellä pahimmillaan saadaan aikaan. Eli tupakka voi tappaa monella tavalla...

Kaikenlaista muutakin siellä kuuli Malawin ja tupakan suhteesta, mutta nyt  ei just tuu mieleen. Oli oikeasti mielenkiintoinen kokemus. Siinäkin mielessä että taas sitä ymmärtää vähän enemmän tätä maata.