Jännää on ollut.

Keskiviikkona ajelin louhokselle vakaana aikomuksenani uhrata omat pedagokiset varantoni sekä paikallisista opettajanoppaista saamani tietous tulevaisuuden toivojen alttarille. Jäi vähän puolitiehen se.

Koululle oli meinaan yöllä murtauduttu. Sattuuhan sitä Monnissakin ja projektorit kera muiden härpäkkeiden lähtevät kävelemään.

Tällä kertaa oltiin menty vain ja ainoastaan kassakaapeille. Kuvio oli ollut vanha tuttu, hiljaisen puolen aidasta läpi, vartija huumattu ja sitten kaapeille (näihin aina iso varaus. Mukanahan vartija todennäköisesti on ollut. Jos ei olisi ollut, olisi tuloksena ollut yksi vartijanraato.)

Hassua tässä on taas se, että edes talossa viisi vuotta töissä olleet ihmiset eivät tienneet missä se toinen kassakaappi oli. Rosmot tiesivät... Inside job? Ei voi olla!

Tuota vastaan puhuu myös se, että tammikuun Sveitsin ski-trippiläisten reissumaksut on maksettu tällä viikolla. Vanhemmat ovat siis kantaneet fyrkkaa toimistolle. 20k taalaa meni "kehitysapuun".

Koululla pitäisi olla kaksi yövartijaa. Oli ollut yksi. Toinen firman laskuttama ja työvuorolistoista löytyvä oli ollut... Meidän yövartija. Asutaan kuitenkin neljän sadan metrin päässä koululta, joten helppohan se on vartsafirman vaikeuksien satuttua heittää syyttömät tuleen. Nyt ei kuitenkaan osunut firmalla ihan nappiin... Ja tähän taas jotain antropologista ihmettelyä.

Ellen se sitten ollutkin mä?

Ainakin Merseysiden derbyä puskee sunnuntaille.