Kirjoitellaanpas sitten vähän tuosta sijaisskenettelystä.
Olin tänään taas kakkapyllyosastolla. Standart kakkosella siis. Ovat osa jo ihan seitsemänvuotiaita. Suurimmalla osalla on jo takana kaksi kokonaista vuotta Bissenillä.
Syskyllä kun menin ensimmäistä kertaa tämän porukan keskelle olin valmis lopettamaan hommat alta kahden tunnin. Sen lisäksi että oma englanti vaati aina välillä vähän miettimistä olivat mukulatkin ihan ikätasollaan. Eli eivät istuneet paikoillaan vaan konttailivat ympäriämpäri premissejä.
Nyt kun melkein kouluvuosi on mennyt, on muksuissakin tapahtunut aika iso muutos. Joo, ovathan ne vieläkin pieniä ja itku tulee silmään helposti jos tussista ei tulekaan oikeata väriä. Siitä huolimatta touhu alkaa jo muistuttamaan erehdyttävästi ihan asiallista koulunkäyntiä.
Mikä hieman närpii alaluokilla on se, että muksuille on ymmärrettävästi luotu melkoinen määrä rutiineja päivään. Väittäisin että jopa enemmän kuin meikäläisellä ykkösellä. Ja näistä rutiineista jos poiketaan on soppa viittä vaille valmis. Ei siis ole vieläkään ihan täysin meikäläisen hommaa. But I'm getting there...
Kauhean paljon lapsilta vaaditaan täällä. Secondaryn ekalla, eli meikäläisittäin kuudennella luokalla meno muistuttaa hieman suomalaista lukiota. Tiettyjen juttujen pitäisi olla itsestäänselvyyksiä (kokeisiin ei lueta vain edellisenä iltana ja kotitehtävien määrä triplaantuu). Eiväthän useat kakarat ole sellaiseen valmiita. Varsinkin kun primaryn puolella oppilaat etenevät luokalta toiselle opettajien opettaessa vuodesta toiseen samaa luokkatasoa. Opi siinä sitten opiskelutaitoja kun joka vuosi ne tavat muuttuvat. Ok, tarjoaahan maikkojen tiuha vaihtuminen lapsille vaihtelevia näkökulmia oppimiseen. Liika on kuitenkin liikaa, etenkin kun taito- ja taideaineet ovat kaikki spesialistien hallussa.
Juu. Tiedetään. Ei mullakaan koko totuutta ole hallussa. Kunhan vaan filosofoin.
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.