Siivosin siis perjantaina. Kaveria varten.

Lauantaiaamuna vähän jälkeen yhdeksän soi puhelin. Siskonmies soitti. Sanoi "moro" ja puhelin rupesi tuuttaamaan. Ajattelin että mulla on akku loppu tai jotain. Heti perään soitti toisen siskon mies samanlaisen puhelun. Alkoi vähän epäilyttämään. Sitten huomasin että vanha hyvä opiskelukaveri soittaa... Siihen jo vastasinkin "Voi vittu teidän kanssa".

Polttarit. Jälkipolttoiset polttarit. Olivat päättäneet, että kun vähän salaa pääsin livahtamaan naimisiin, on asialle tehtävä jotain. "Ja ihan vaan sun parasta me ajatellaan kun muuten sä vaan räytyisit ikävissäsi täällä kämpilläs..." Onneksi olin viikolla unohtanut avaimeni kämpille, ja vara-avain oli siten hallussani. Muuten ne perkeleet olisivat rynnineet suoraan kämppään sisälle. Ilmoittivat heti kärkeen että nyt on takaisinmaksun aika. Ja totisesti olikin. 

Triathlonia asianmukaisessa varustuksessa. Kosmetologilla kulmakarvojen kestovärjäys ja muotoilu (mustaa... näytän transvestiittiselta Leonid Brezneviltä) sekä kevyt päivämeikki. Hampurilaista perunamuusilla. Mandoliininsoittoa. Karvanpoistoa jeesusteipillä. Ja vaikka sun mitä. Mökkeilyä kaikissa muodoissaan. Hyvin olivat pojat junailleet asiat. Pieni vitutus syntyi, mutta vain pieni.

Mulla siis on oikeasti ystäviä. Oikein herkistyinkin. Kiitos vaan.