Siihen meni viikko että sain valituksen vanhemmalta. No, ihan normaalia touhuahan se oli. Pikku Combat Fighter oli sanonut kotona että mä vaan huudan sille jne. Tuli oikein sähköpostina, rehtorillekin liitettynä... Siinä on vaan semmoinen puoli että mulla on kuitenkin luokassani aina toinen aikuinen ja tuon toisen aikuisen(kaan) mielestä mä en ole tehnyt mitään muuta kuin sitä mitä opettajan pitääkin. Eli rumasti sanottuna olen toteuttanut "turpa kiinni kakarat kun minä puhun ja annan ohjeita." Kummelihahmomme on Keniasta ja hälle ei olla pahemmin himassa vastaan tupattu sanomaan. Ja tottahan semmoinen seitsemän vuotias juttelee aina himassa tottakin.

Semmoista eli peruskauraa. Onhan noita nähty.

Vanhempainiltaa pidettiin eilen. Kova on luotto suomalaiseen maikkaan. Meikäläisestä koulusta on siis kuultu maailmalla.

Uintia oli. Se muksu, jonka mutsi kyseli multa eriyttämisen perään parin päivän jälkeen, on onneton uimari. Mutsinsa oli kuitenkin viime vuonna likan tullessa kouluun sanonut että "se on hyvä uimari". Tähän oli uskottu ja tyttö oli mennyt pohjaan kuin kivi ekalla uintitunnilla. Aika vaikea on sille hammaslääkäri-äiteelle ilmeisesti myöntää että likka ei ole ehkä luokan kärki-viiden prossan joukossa.

Samalla uintitunnilla liikunnanope veti skabaa, tytöt vastaan pojat. Aiheena oli "se tiimi häviää josta ensimmäisenä nousee pää sukelluksista ylös." Aiheutti meikäläisessä, no, jonkinlaisia fiiliksiä.

Huonoja kännykkäkuvia:

Tällaisia kylttejä Helsinkikin kaipaa.

Tällaisia lööppejä Suomikin kaipaa.

Soutuseuralta.

Louhokselta. Kuten loputkin kuvat.

Luokan ovelta ulkoilmaravintolallemme päin.

Meikäläisen muksut reenaa viitekrikettiä.

Etualalla entiset pukuhuoneet, nykyinen musiikin"luokka". Takana päiväkodin uima-altaat ja ope"huone".

Kuvis"luokka".

Noin.