Saatiin eilen paperia Etelä-Afrikasta. Niiden mukaan koodinimi "Möykky" on ihan normitapaus. Ihan vaan vähän helpotteli...

Muuten päällimäisenä on ajatus Karthagon hävittämisestä. Jos se ei syystä tai toisesta onnistu niin sitten joku voisi antaa kenkää Firman sisäisestä postista vastaavalle sekoilijalle. Ei ole meinaan näkynyt Empan pöydällä ilmoituksia saaapuneesta postista. Ja mitäs sitten sattuikaan:

Kävin jaagaamassa Malawi Maililla kotomaasta lähetettyjä paketteja. Ekassa postikonttorissa ei ollut. Tokassa... Niin. Oli niitä kolme. Kertsilandiasta, Unikkolinnan kupeesta ja Berliinistä. Hilpein käänne tässä tarinassa on ehkä se, että meikäläinen sai kuitattua ne ulos kun satuin tietämään vaimon nimen ja työpaikan. Enkä juurikaan muuta. On tää huima maa.

Duunissa meinaa mennä hermot. Meikäläisittäin tokaluokkalaisilla on nyt neljä kuukautta takana kuuden tunnin päiviä. Arvatkaas alkavatko muksut olemaan jo vähän piipussa? Näkyykö se esim. vallitsevassa työrauhassa?

Pahinta on kello kympin breikin jälkeen. Kakaroilla on eväänä aina jotain snacksiä ja karkkia. Tähän päälle kun vielä pamautetaan kaikenmaailman myyjäiset kakkuineen, ovat sokeripöhnät välillä aikas kovia. Ei oo kakkapyllyosasto edelleenkään, ainakaan täällä vallitsevilla ehdoilla, mua varten.

Cape Towniin uudenvuodenpäivänä. Onneksi on tullut jo kavuttua Pöytävuorelle, joten nyt voi keskittyä muihin ensimmäisen maailman iloihin. Majoitus näyttää tältä.

Ei nyt muuta. Lähden kotiin ja avaan ainakin veli rehtorin paketin. Metallicaa!!!