One could easily fall in love with this continent.

Jumalauta. Kaikkea saa. Jos haluaa sitä kaikkea saa kotiin kuljetettuna. Hymyn kera. Ai tuoreita suklaacroisantteja joka toinen aamu ja tavallisia väliin kyökin ovelle tuotuna puoli kuudeksi aamulla? Hoituu. Luomuvihanneksia ovelle? No problem. Jaa kyytiä hevon Nevadaan? OK, milloin sut haetaan? Maksu? No kato maksat huomenna seuraavan kyydin jälkeen.

Onnellisia olette te tulevat visiteeraajat jotka Malawinkin näitte. Ilman sitä teille jäisi niin väärä kuva Afrikasta, siis meidän luona visiteeraamisen perusteella.

Ja totta se on. Ihminen alkaa arvostamaan sitä mitä sillä on vasta sitten kun se jokin on mennyt. Tässä kohtaa meillä on kyllä iso dilemma, sillä miljoonakaupungin tarjontaa ei vaan pysty saamaan pienestä tuppukylästä.

Tässähän meillä on toki kysymys vain ja ainoastaan siitä haluaako inehmo vertauskuvallisesti syödä perunaa joka väestörekisterin päivä.

Kyllä. Tiedän toki että ne slummit ovat tuolla jossain Nagulubukulussa. Olen jo nähnyt lasten pesevän vaatteitaan avoviemärissä. Mua vaan irrotetaan kovaa vauhtia ns. normi-ihmisen kokemusmaailmasta. Enkä mä pidä siitä kaikilta osin.

Tyttärelle katsastettiin tänä iltapäivänä nannyä ja aivan saatanan pätevä likka/nainen löydettiinkin. Tai siis meille hänetettiin. Hoitsu on duunannut irkkuperheessä Dublinia myöden, neljästä kakarasta huolta pitäen ja nyt on isäntäperhe lähdössä kotiappäin. Maitoallergiasta hän totesi että "sittenhän sitä ei voi mitään kakun kuorrutteita sun muita kermavaahtojakaan syödä". Eli yhdistelykykyä löytyy. Koulutettu, kirjoitustaitoinen ja meikäläistä parempaa englantia puhuva nainen.

Mitä mä sitten valitan?

No joo, olisi se vähän paremman näköinen naamasta saanut olla *HYYYYYYYYMIIIIIIIIIIÖÖÖÖÖÖÖÖÖÖÖ*

Tiesinhän mä sen, että expat-elämä tuo jossain vaiheessa eteen tämän. Meneväthän Suomessakin äidit eventually töihin (terveisiä Otavalle). En mä lopun ikääni homedaddynä voi olla. Nyt jo Firman väki sanoo "Ne ottaa kirkuen mies-luokanopettajan".

Kielen kehitys mua tässä eniten huolettanee. Fakta meinaan tulee olemaan se, että hoitajan kanssa englannin määrä tulee olemaan Tirpalle iso. Noin pienen kanssa tuskin tarvitsee vielä kantaa huolta mahdollisesta "expat-brat"-ilmiöstä. Ja sitä vartenhan The Ramonesilla on jo laulukin... Pesismaila vaan puuttuu.

Kaipa se sitten meinaa että kotona meillä puhutaan entistä enemmän kaunista kotimaista ja luetaan Hanhiemon Satuaarretta (sori mutsi, varastin sen yläkerran hyllystä.)

Kun vaan pysyis ruplee ranteessa ja tuo mik on pihaas lainaas.