Kirjoittelin tuossa tiistaina tekstin, jonka otsikkona oli "Saatanan idiootit vol. google". Se ei kuitenkaan suostunut lähtemään ja vaikka se tuossa kansiossa edelleenkin on niin annan olla. Kerron silleen kivasti nää asiat.

Aamuthan meillä ovat menneet tässä vaimon pohjoistellessa siten, että puurojen jälkeen meikkis on lähtenyt duuniin ja puolisen tuntia myöhemmin pariairokaksikko H &U on aloittanut oman alamäen tallauksensa.

Tiistaina oli sitten käynyt silleen, että Hajira oli huikannut päivävartijaneitoselle "Me mennään nyt, tuu lukitsemaan portti." Vastaus oli, takapihalta, kuulunut "juu juu!" Tämä siis 8:05 aamulla.

8:30 yksi mun edellisen luokan vanhemmista oli aamulenkillä jokusen muun koulun kotiäidin kanssa, vapaana olleen kultaisen noutajansa kanssa. En tarkoita tässä nyt Kerhon legendaarista Risto Korhosta. Meillä oli ollut edelleen pikkuportti lukitsematta. Sheba ja Tessa olivat hokanneet ohi porhaltaltavan seurueen, Tessa oli käyttänyt älyään (se osaa, kaikista älyynsä kohdistamistani epäilyksistä huolimatta, avata ovet kahvasta) ja sen jälkeen Sheba oli käyttänyt hampaitaan.

Kultaisella noutajalla kävi säkä että yksi huonokuntoisemmista mammoista oli tullut tilanteeseen. Meidän koirat eivät olleet, edelleenkään, olleet aggressiivisia ihmisiä kohtaan. Heidän onnekseen, siis koirien. Tai niin, ihmisten kanssa. Olisin antanut nappituomion meidän rekuille siitä paikasta jos olisivat edes vahingossa lotaisseet osuuspankkikoiraa auttamaan tulleita.

Nyt me tullaan siihen ydinkysymykseen. Kuinka monta kertaa vartijalle pitää sanoa "Pistä nyt vittu toi portti lukkoon!" Sen duunissa on oikeasti kaksi liikkuvaa osaa: Portti auki ja portti kiinni. Se ei suoriudu edes tästä. Valitettavasti mä en voi sanoa tämän olevan edes yksittäistapaus. Oikeasti hei. Sun duuni on luoda lisäturvaa. Miten sä parhaiten tekisit sen? Jättämällä järjestäen portin auki?

Vanhempainvarttejakin piteli. Avioero-prosessissa olevan pariskunnan siinä-tappelun-rajalla olevaa keskustelua on aina mukava seurata pöydän toiselta puolelta. Vähän on uudelleenarvioitu kotilukemisto-kirjojen tasojakin. Alaspäin. Tässä täytyy tietää, että briteillä on aika tarkat rajalinjat lukutaidon kehityksen seuraamisessaan. Vanhemmille ja lapsille ne on vähän niinkuin status-symboleitakin. Joskus ne voivat olla sitä jopa nuorille, kokemattomille naisopettajillekin. Näistä on sitten kanssa päässyt vanhempien kanssa juttelemaan. Siinä saakin kuulkaas olla kielipuoli tarkkana miten koittaa sanoa asian a) kivasti, b) kollegaa mustamaalaamatta ja c) syyttä itse paskaa niskaan ottamatta.

On ainakin mielenkiintoista jos ei muuta.


Loppuun kuva kauppakeskuksen miesten vessasta. Vessapaperi on arvotavaraa. Vaikka sinänsä oikeinhan tuo on, kyllähän vessapaperit jokapuolella varastetaan.