Olen kirmaillut sosiaaliturvanummeron perässä. Sitä katsokaas tarvitaan että voin maksaa veroja Ugandan valtiolle. Näistä veroista palautetaan mulle pestin loppuessa noin puolet. Puolet menee valtiolle. Mitäs mä sillä saan? Joo. Paljon poliiseja kadunkulmiin liikennettä sotkemaan. Ja siinäpä se suurinpiirtein onkin.
Kävin tiistaina ensimmäisen kerran sitä koodia kyselemässä. Ei onnistunut. Se KELA kun on auki ma-pe 9-15. Olin paikalla neljän jälkeen joten fair enough. Ovi oli kuitenkin auki ja toimistojengi paikalla, tekemässä ei mitään. Osa katseli fudista telkkarista, suurimman osan sählätessä Naamakirjaa. Tehokasta on afrikkalainen byrokratia.
Muuten tää on mennyt opettaessa. Tai niin, olin mä maanantain saikulla kun oli vatsa sekaisin. Tänään oli kuitenkin erikoisvieras kylässä koululla. Brittijeppe, joka lähti rapia kolme ja puoli vuotta sitten ajamaan Maapalloa ympäri fillarilla. Ensi maaliskuussa on kuulemma takaisin himassa.
Kyllä maailmaan tuollaistakin tarvitaan. Oli herralla aika juttuja... Matt-jotakin oli kaverin nimi. Sambian Chipataan rakennettavaa S.O.S. lapsikylää varten fillaroi. Googlatkaa te joilla yhteys on toimivampi.
Huomenna on taas perjantai.
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.