Sunnuntai. Sattuu kurkkuun. Aivastuttaa. Haistakaapa **ttu.

Tästä lähdettiin rakentamaan. Ei olleet häävit eväät ei. Yksin on ihmisparka. Missä ovat ystävät (no, niitä olen sentään tällä mantereella nähnyt. Sukulaisia ei voi valita).  Kuppi kahvia, proteiinipatukka, aivastelua. **ttu menoksi, sykkeellä 130. Hiljaksiin. Tunti.

Katoha. Mitäs sitten tekisi? Pesen, vahaan ja onanoin auton. Sen jälkeen on hyvä laittaa lapsi päiväunille ja mennä vaimon kanssa yläkertaan ja.... Mitäs vittua te . siinä vielä tirkistelette?

Viileätä valkoviiniä, chili-katkarapua. Pernasalaattia (oikeata, ei Vorssan tahi muun puulaakin. Isoja kapriksia....)

Vieraisille. Älyllistä keskustelua (turpa kiinni jotka mut oikeasti tuntevat). Himaan. Iltapuurot+pusut+halit.

Näin erikoista on elää Afrikassa.

Juu paitsi että toi meidän porttivahti. Siis se nuori tyttönen. Se jolla oli se vauva. Ja silleen. Se, jolle me hommattiin vakimesta.

Ai se?

No just se. Katos kun tää asia meni sitten lopulta silleen, että sen vauvan ukko oli turhautunut ihan oikeutuneesti, sillä lailla Wayne Rooneysti, siihen että ei liikene kun on se maha ja kaikkee. You know. Things.

Sehän oikeuttaa ihan selvästi laittamaan viime-ja tämän kuun vuokran huor... eikun meinaan sytytystulppiin. Ja sitten ottamaan yhden näistä NGK-yksilöistä uudeksi avokiksi kun lähtee itse nostelemaan. Ja jättämään nyt kolmikuukautisen  tytön puhtaasti mutsinsa hoiviin.

Apua pyydettiin ja meikäläisen asanat&kylvyt pilattiin. *tana. Kuka mä olen jumalaa leikkimään. Vaikka Clavellin "Tai-Pan":ia juurikin alkukeelellä tavaan. Taas.

Mikä mä olen päättämään kuka elää ja kuka kuolee meikäläisen 25:n rahan vuoksi? Ja kyllä, tuli taas mieleen "mzungua koijataan". Siksi vaimo meni lopullista päätöstämme kertomaan.

Kolmikuukautisen tyttölapsen äiti polvillaan kiittämässä asfaltilla.

VHM. Tappaa talossa ja puutarhassa.

edit: Ai saatana. Unohtui. Olenko mä vai joku muu?