Plagiointia, plagiointia:

Heräsin eilen aamulla normaalisti siinä kuuden maissa. Koskapa viereisessä sängyssä maanneet työläiset eivät osoittaneet heräämisen merkkejä, päätin treenata joutessani "Yön Kuningattaren"-aariaa. Koloratuurisopraanon kun pitää pitää äänensä kunnossa. Ikinä ei tiedä milloin pitää kiljaista vaikkapa korkea, korkea C kaiken maailman Papagenojen riemuksi.

Olin juuri vaihtamassa tyylilajiksi vanhaa kunnon rivitanssijodlausta kun se taiteenvihaaja muija, se, joka kantaa niitä safkaämpäreitä, repi mut ylös pedistä! Jotain tapoja pitäisi olla kun diiva praktiseeraa. Millä se luulee mun pääsevän ikinä La Scalaan jos taidetta ei saa harjoitella? Sen puolustukseksi on kyllä sanottava että mentiin melkolailla heti vaihtamaan meikäläiselle kuivaa pöksyä ylle. Tulee nääs laseteltua yhdentoista tunnin yöunilla suhaus jos toinenkin.

Siinä se sitten ryysti aamusumppiaan, ja tarjosi se mullekin safkaa. Mukavaa kun saa aamulla kunnon pöperöä. Itse se näkyi kaapivan taas sitä pilalle mennyttä maitoa jostain purkista. Heittelipä vielä jotain roskaakin sen liejunsa päälle. Toi ei kuitenkaan ole suurin kummallisuus mitä se tekee. Siis ihan oikeasti mä en aina tajua mitä sen ämmän päässä liikkuu.

Kattokaas kun sillä on ne ihan kelvollliset soppatykit. Luulis sen tajuavan että pistää apetta vaan tulemaan niistä meikkiksen ääntä kohti. Kyllä mä vetäisin niin että napa rutajaa. Mutta ei. Tää pölvästi ottaa aina välillä semmoisen härvelin ja ajaa aivan virheetöntä huttua johonkin perkeleen muovipulloon! Voi helvetti että mä vihaan sitä tötsää! Se partaisempi otus koittaa sitten välillä tukehduttaa mua sillä silikonilunssilla. Tai siis koitti. Vajakki tajusi että mä en niin välitä sen touhusta kun sille pari päivää kerroin että mihin se voi sen maitosuihkunsa tunkea. Toihan on ihan turhaa byrokratiaa ja resurssien siirtelyä taskusta toiseen. Luoja mua auttakoon, mutta ne vaikuttaa ihan joltain virkamiehiltä tai joltain. Mutta eihän kenellekkään voi oikeasti käydä sellainen säkä, että työntekijöiksi sattuisi kaks kädetöntä toimistohiirtä? Nyt mä olen kyllä vähän armahtanut sitä älytöntä luontokappaletta. Se kaatelee nykyään ruuan sellaiseen kahvalliseen mukiin, ja kun se ihan selvästi oli jo murtumaisillaan niin mä ajattelin että sama kai se sitten on.

Tää karvanaama onkin hyvä tapaus. Kun se elintarvikkeidenjakopaikka sitten ottaa ja lähtee omien rituaaliensa jälkeen lontostelemaan johonkin, alkaa sen Urkon venkoilu. Vaikka sille kuinka kertoo että "Haloo! Kyllä siellä vessassa kerkiää käymään myöhemminkin. Olis niinkuin pikkuhiljaa aika meikäläisen jumppahetkelle", niin eikö tää apina linnoittaudu ainakin kahdeksi minuutiksi sinne vessan syövereihin. Luulisi noin ison ihmisen saavan itse itselleen päälle nää ImseVimset. Käyttäis niitä ja antais vaan palaa. Silloin se ei hukkais niin paljon mun valuaabelia aikaani. Nää päivittäiset kaks minuuttia tekee viikossa kuitenkin melkein vartin, joka meinaa sitä, että vuodessa se missaa mun opetusta kolmetoista tuntia. Ja tollaisia huithapeleita pitää sitten katsella. Mitähän siitäkin kaverista oikein isona tulee? Prognoosi hänelle ei ole kuitenkaan kovin hyvä. Katsokaas kun mä sitten puoli kymmeneltä vetäydyn kauneusunilleni, niin mitä tekee tää lökäpöksy? Lähteekö se tuottavaan ansiotoimeen? Alkaako se yleishyötyilemään? Saako se esmes ongittua kalan?

Ehei. Se alkaa jumittamaan Facebookissa. Tai Youtubessa. Olen ajatellutkin bannata noi saitit meidän firmassa. Putois varmaan tietoliikenne aika radikaalisti ja jäis välillä aikaa oikeillekin töille. Kukahan on tän talon mikrotuki? Pitääkin ottaa asiasta selvää.

Tunnin-kahden unosten jälkeen pitää sitten taas alkaa viihdyttää sitä jouhiturpaa. Ei tossa kuistin siimeksessä paljoa kauempaa kestä olla. Siinä hikoiluttaa katsokaas niin pirusti, että menee tukkakin ihan kiharalle. Yleensä karvapää vaihtelee tässä vaiheessa mulle kuivat pöksyt ja tarjoaa se ruokaakin. Sillä on kumma tapa tyrkätä sinne köksän järkkäämään mannaan jotain karvaan makuista litkua. Ei se sitä paljon laita, mutta taitavat olla jotain hernesopassa haudutettua kylmäpuristettua kaaliuutetta. Alkaa siinä määrin meinaan aina iltapäivällä flatustamaan. Se onkin yleistä hupia näiden alempien olentojen keskuudessa. Kun niiden tapoja katselee muutenkin niin ei voi todeta kuin että on siinä peruskoululla vielä paljon tekemistä. Hotkivat esimerkiksi oman mössönsä ilman veistä ja haarukkaa. Vaikka mä kuinka olen niille koittanut teroittaa että ei ruokailun aikana saa olla kiire. Ei taida olla mallioppiminen niiden vahvimpia puolia.

No juu, sitten se maitopääläri suvaitsee yleensä jossain puolen päivän maissa taas saapua kustannuspaikalle. Hetihän se alkaa tuputtamaan lisää ruokaa, ja vaikka oon vähän katsellut itseäni että ikä alkaa tehdä tehtäväänsä (rupeaa olemaan noissa ennen niin sorjissa reisissä aika lailla talia kertyneenä), niin kyllä mä yleensä santsaan kun kerran tarjotaan. Yleensäkin me nuoret naiset taidetaan kiinnittää ihan liikaa huomiota painoomme/ulkonäköömme. Mä en esimerkiksi viitsi soimata tota ukkoa sen vaatevalinnoista. Siis niistä rievuista mitä se mun päälle ährää. Sillä varmaan istuu värisilmänsä päällä, sen verran kummallisia yhdistelmiä mulle laitetaan. Mutta "rumathan ne vaatteilla koreilee". Kuulin sitäpaitsi että tää mesta on jossain Afrikassa, ja eikös siellä ole aika paljon nälkäisiä ihmisiä? Kyllä mä olen nälkää sen verran kokenut, että lupasin itselleni nyrkki helistimessä etten ikinä enää sitä tunne.

INTERMISSION