No eipäs. Yyhoona olen. E. lähti Firman henkilökunnan retriittiin Mangochiin ja minä riepupetteri jäin kottiin paimentamaan lasta sillä aikaa kun toinen vaan luntustaa pitkin maita ja mantuja.

Okei, oli meidänkin alkuun tarkoitus lähteä mukaan, mutta malawilainen tehokkuus jätätti meidät himaan. Ei meinaan olisi kuulemma ollut sijaa majatalossa, eli olisi pitänyt päivät tappaa aikaa neljän kilsan päässä toisessa hotlassa ilman minkään sortin seuraa. Niinpä päätettiin että me jäädään kotiin koska täällä on kivempaa.

No nyt sitten tuli soittoa järveltä, ja kappas kappas. Siellä jengillä on mukulat ja puolisot mukana sekä kova kysely päällä että missä me ollaan? E:llä on douple suite ja muutenkin väki asuu tyyliin "kaksin kuuden hengen huoneessa". Mutta "ei oo kato tilaa..."

Eipä sillä, ei mulla sinne kyllä mikään kauhea kiire olisi ollutkaan. Yhtiö kun oli sainannut tilaisuuten myös yhden kitaraa soittavan belgialaisen konsultin. Tämä jannu oli tässä muutama aika takaperin aloittanut yhden workshopin laittamalla koko growdin sjungaamaan "We are the world" ja päivän päätteeksi oltiin vetäisty "No woman, no cry". Eli siis pahimman sortin valkoisen miehen kehitysmaakliseilyä. Odotan vesi kielellä josko nyt olisi repertuaarissa "Kumbayah".

Voi kuitenkin olla että tästä trubaduuristakin huolimatta hahmotan seurueeni torstain kaminoissa järvelle. Siinä välissä tosin on se surullisen kuuluisa Golomoti Road, kiertokanki sentään...

Suzie lupautui männä viikolla avustelemaan likan hoidossa että meikä pääsee, no, vaikkapa laskuja maksamaan. Eikä siinä mitään, onhan Suzie oma-aloitteisesti jo kiikuttanut U:ta pitkin tonttia tovin aikaa. Heillä kun näyttää synkkaavan tosi hyvin.

Tänään Suzie sitten tuli tuossa kolmen maissa kysymään että josko hän voisi ottaa U:n ja mennä kärryttämään tähän kulmille? Olisitte nähneet Keijun ilmeen kun sanoin että sopiihan tuo. Eikä siinä mitään, olihan se isoin luottamuksen osoitus minkä meikäläinen voi suoda. Siinä on kuulkaa varmasti ranking noussut naapuruston silmissä Suziella kun on nähty että mzungun mukulan kaitseminen on annettu hänelle toimekijsdfoihjoöö iooposdf ppir0909lnwqlkhsdf nnasdpöpojdfs cxdsöösderswjsjjjfjÄÅpöspf*ORAAKKJDFDFBH (terveisiä U:lta. Hän auttaa mua parast' aikaa kirjoittamisessa...)

Oli vähän kummallinen kokemus. Alkoi meinaan siinä ruokaa vääntäessäni, noin puolen tunnin kohdalla, tulemaan mieleen kaiken maailman huolia. Korostan nyt vielä, että mitään rationaalista syytä noille ajatuksille ei ole. Pahin mitä lenkillä olisi voinut tapahtua olisi ollut ampiaisen pisto. Eli kaipa tuo jotain ihan normaalia sähkökemiaa vain oli...

Loppuun muistutus: WOZA2010