Minä, suuri vaatteiden ostaja. Minä, joka juoksen normaalisti butiquesta toiseen ihanien riepujen perässä. Minä.

Olen tässä pistänyt autorahoja haisemaan. Paitoja, housuja, kenkiä, sandaaleita, sukkia, kalsareita ja yhdet uikkarit. Ynnä talousroinaa. Näitä on tullut skaffattua. En ole varmaan kolmeen vuoteen pistänyt tekstiileihin yhteensä näin paljon kiinni.

No, ihan kivahan kaupoissa on ostella, mutta en mä kyllä ymmärrä ihmisiä jotka oikein harrastaa shoppailua.

Piikkiäkin tuli tänään. Hepatiittia ja poliota. Lisää tulee tiistaina. Kurkkumätää ja jäykkäkouristusta. Vielä keltakuume ja aivokalvontulehdus olisivat menussa...

Työasioista sen verran, että onhan se hienoa mennä lauantaina klo 9-15 ensi vuoden suunittelupäivään. Kun saan koko vuodelta palkan, kuuluu kevään suunnittelupäiväkin tehdä. Mulla on varmaan paljon sanottavaa...

Emppakin painaa päälle. Pitäisi kuulemma saada pakettia matkaan kun on jo talokin. Sen kamat ovat Stadissa pakattuina, ja mun tavarat ovat... pakkaamatta. Itse se sumplasi ja sähläsi pakettiensa kanssa pari viikkoa, ja nyt emppamaisella tehokkuudella mulle annetaan painetta. Ymmärränhän minä, että ei ole kiva asua tyhjässä talossa, eli:

Pitäisi kasata huusholli-satsia. Lähinnä keittiökamaa, mutta varmaan jotain muutakin olisi syytä katsoa rahtiin. Mattoa ja kirjaa. Sekä vaatetta. Vielä kun tähän sekoitetaan ensi viikon leirikoulu, alkaa nuppi kummasti tutista.