pystyssä sojottaa viiden tuuman naula.

Töit alkoivat keskiviikkona. Ollaan taas kokoustettu ja suunnistauduttu, reflektoitu ynnä puitu. Ensi viikolla lisää ma & ti. Sorvi pörähtää käyntiin täydellä teholla ke.

Uusi koulurakennus näyttää ihan koululta ja koulun piha Verdunilta vuonna -16. Ovat pistäneet rakentaen mäkeä, koriskenttä on siirretty muualle ja taitaa sinne joku pool:kin olla tulossa. Ilmassa on edelleen sakeasti sementtipölyä, ja sitä tietä sitä saa kaivaa nenästäkin. Tulee hyviä knöllejä...

Yleisesti ottaen ylisuunnitteluahan se taas vähän tuntuu olevan. Meinaan kun kuudessatoista viikottaisessa tunnissa ei sitten millään keritä kahlaamaan pakollista kognitiokymeä läpi. No, tehdään paperille hienot suunnitelmat ja räpiköidään käytäntö sitten erikseen.

U on joka aamu kysynyt, että "Mites iskä kun sä sanoit, että kun sä seuraavaksi menet kouluun niin mäkin tulen sitten? Onko se jo tänään?" Kova on polte päällä.

Muuta:

Vähän meni yöunet tällä viikolla kun kuultiin ensin että Bettyn vauva kuoli synnytyksessä. Bettystä (ei Hillmanista) tuli vedet sunnuntai-iltana. Sairaalaan se oli mennyt vasta maanantai-aamupäivästä eikä ollut sitten saanut puskettua vauvaa tarpeeksi nopeasti ulos. Tai siis sitä ponnistelua oli vaan jatkettu vaikka puukko olisi ollut heti kärkeen oikea vastaus. Tähän varmaan liittyy jotain muutakin, mutta näin asia mulle on kerrottu.

Sitten mä melkein kerkisin onnittelemaan viime vuoden luokka-aste-kollega-opea painonpudotuksesta. Jokin olemuksessaan sai pitämään turvan kiinni ja joku toinen sitten sanoi sille asiasta. M. sanoi siihen vaan että "Ei ole niin hyvä juttu, on ollut vähän terveysongelmaa". Sitten myöhemmin kertoi mulle että kasvia on, maksassa ja keuhkoissa. On töissä sen minkä pystyy/jaksaa ennen kemoa+puukkoa. Pysyy kuulemma pää paremmin kasassa näin. Oli hetken taas vähän avuton olo. Sovittiin että samalla lailla mennään mitä tähänkin asti. Eli piruilu & läppä-linjalla. Toivotaan nyt mutta kyllähän noi melkein tietää...