Njassamaassa kaikki niinkuin ennenkin. Viime yötä tuli vietettyä taas paikallisen IDO:n kanssa. Oli vissiin vermisellisalaatti liian tykkyä tavaraa viikonlopun ulosannin riuduttamalle keholle. Voin nyt kuvitella miltä menkkakrampit tuntuvat.
Pitkähkön istunnon päätteeksi ei sitten uni enää tullutkaan, kiitos naapurin kukon joka on todellinen ammattilainen hommassaan. Ei satu huonoa iltaa hänelle. Vähän kun alkaa aamunkajoa näkyä peijoonin mielestä, ryhtyy pirulainen hommiin meidän makuhuoneen sivuaidan takana. Voin kohta lahjoittaa neighbourille vinkkulekan kastiketta varten että siitä perkeleestä päästäisiin.
Ja tottakai kuudelta soi sitten puhelinkin. Duuniin olisi pitänyt mennä. Ei pystynyt. Emppa lähti duuniin, ja seuraava havainto olikin sitten Suzie koputtelemassa oveen. Rotantappajat tekivät comebackin. Tarkastivat tilanteen ja laittoivat vintille vielä lisää Zyklon Beetä rodentien ahmittavaksi.
Aurinko paistelee ja lämmöt nousevat. Sellaista kahtakuutta on nyt ollut jo jonkin aikaa. Ihan jees fiiliksellä muutenkin täällä mennään noista pikku takaiskuista huolimatta. On tullut taas mietittyä tätä miten elämä heittelee. Yli vuosi on jo mennyt täällä oiekastaan hujauksessa ja kaikkea uutta on nähty. Samaan aikaan tulleita ihmisiä rupeaa jo suuntaamaan kotio/muille maille vierahille. Paljon on siis läksijäispartyjä luvassa. Onneksi tuttuja on vielä jäämässäkin. Se tässä expat-touhuilussa on huonoa, että kun jotain ihmistä alkaa tuntemaan, se yleensä lähtee jo pois. No, se on the name of the game. Saahan niistä naamakirjakavereita ja sohvia pitkin maailmaa joille voi joskus kallistaa päätään. Emiratesillekin olisi kausikorttipaikka jo lainattavissa... Koskas ne Toffeet käyvät sieltä pinnat viemässä? (Juu juu. Vuonna 2047. Ehkä.)
Voisi jopa sanoa että maailmankuva on avartunut. Empan oltua siellä Ruandassa huomasin pärjääväni ihan oikeasti multikulttuurisessa kaverijengissä. Vitsukatkin irtoilevat jo englanniksi ihan sujuvasti. Se, miellyttääkö lingvistihuumori kaikkia onkin sitten eri asia... Ei täällä loppujen lopuksi ihan tyhmää ole. Bubo Bubojen matsikin näkyy viikon päästä kotoisalta Stadikalta.
Jätkät taitavat nyt viikonloppuna suunnata tulimölkyn ja kuistikroketin luvatuille maille. Hengessä koitan olla mukana. Pöytikää vaikka tulipokemonia...
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.