Tuossa on ollut pari pikku juttua, jotja ikään kuin kertovat siitä että sitä on Bwana tainnut olla Afrikassa riittävän kauan.

Ensimmäinen sattumus kävi eilen. Vaimo kutsaisi meikäläisen ja koodinimi Afrikantallaajan (joka on pitänyt meillä majaansa) lounaalle. Mulla oli auto käytössä koskapa oli ollut myös tarhapäivä.

No, siinä ajaa rytyytettiin kylän keskustaan, ja kuten aina lounasaikaan siellä oli luvalla sanoen aika ruuhkaista. Madeltiin jonossa ja alettiin yht'äkkiä ihmettelemään että mitä edellä ajellut autoilija oikein tekee. Vastaan tulee koko ajan autoja ja tää torvi koittaa lähteä ohittamaan koko letkaa! Eihän siinä nyt taas ole mitään järkeä! Idiootti.

Kunnes tajuttiin tän autoilijan kohdalla että sehän on jumankauta ryhmittynyt ihan kaikkien taiteen sääntöjen mukaan oikein ja on kääntymässä oikealle. Ei oo meilläpäin ollut tapana tommonen...

Sitten eräänä ehtoona ei hätkähdyttänyt yhtään kun kaupan parkkipaikalla tumma poika hervottoman tykin kanssa tuli koputtelemaan auton ikkunaan. En itseasiassa kunnolla huomannut koko ukkelia. Oltiin kuuemma vähän vinossa siinä ruudussa.

No, siinä noi oikeastaan olikin. Muusta jännästä pitää mainita että meillä on uusi päivävartija. Nainen. Ja sillä on kaksikuukautinen vauva. Likka on joutunut tekemään muutaman pidemmän päivän, ja muksuahan ei saa työmaalle tuoda. Niinpä tää pikkuinen on ollut duunipäivien ajan himassa ja saanut syödäkseen... Hjoo, mehua vissiin. Vastiketta kun ei ostella vartsan palkalla.

Malawista poiketen meillä ei ole täällä ollut "pysyväisiä" vartijoita. Vaan nyt on, eli sain aikaan varstafirman kanssa sääntöjen jouston. Nyt meillä on siis kaksi ihmistä porttikopissa, toisen ollessa vähän pienempää kaliiberia. Pitää seurailla ja keksiä josko jotenkin vielä saataisiin pienen ihmistaimen oloja paremmaksi. Vaikkakin tärkeinhän tässä on jo saavutettu eli lapsi saa olla äitinsä kanssa.