Teejii on yksi. Huomen ehtoolla taksi vie ja siideri mua liikuttaa kohti Entebbeä, ilman sitä siideriä tosin. Puoleltaöin brittiläinen suhahtaa, ins ilmailunjumalat, kohti Londoniumia ja heti perään kuudentoista tunnin päästä touchdown in Helsinki. On aika seesteinen viilinki sen suhteen. Malawissa olostellessahan joka ikinen viikko ennen pohkoiseen starttaamista oli yhtä jäiden polttelua. Nyt ei. Johtunee siitä, että kyllähän täällä pinnallinen ihminen viihtyy paremmin. Täältä kun saa halutessaan joka päivä niitä porkkanoitakin.

Eikä tämä siis tarkoita missään nimessä sitä, etteikö kotiinpäin olisi kiva tulla.

Kävin eilen taas mopostelemassa. PIti maksaa laskuja ja hakea palkkarahoja. Parturissakin piipahdin.

Parkkeerasin härvelin Lugogo mall:illa mielestäni ihan soveliaaseen paikkaan parkkiksen kupeeseen. Virhehän se oli. Paikalliset kyllä voivat parkkeerata Bajaj:insa samalla lailla. Mzungu... No. Siellä on moottoripyörille merkitty oma alue, parkkiksen Siperiassa. Että siinä mielessä ihan oikeinhan tapahtumat menivät. Siis näin:

Astelin hiuksia varisten konepyörälle ja havaitsin sen olevan jalkaraudoissa. Perkele.

Siihen tuli saman tien yksi parkkiksen vartijoista päivittelemään tilannetta. Hetken ihmettelyn jälkeen hän lähti hakemaan parkkiksen ylipääjehua paikalle.

Tiesin kyllä heti pelin hengen. Nyt pitää heittää hymyssä suin läppää, ehkä vähän kuittaillakin (liian nöyrä ei saa olla), koskapa kaikki valtithan olivat vartijoilla. Heillä oli siinä paikka rokottaa valkonaamalta teerahaa. Meinaan että samaan aikaan parkkikselle pysäköitiin fillareita ihan samalla lailla enämpi-pigmenttisten toimesta, ja sehän ei luonnollisestikaan kiinnostanut parkkipirkkoja.

Tämä ylivääpeli saapasteli paikalle ja alkoi kyselemään että mitenkäs jauhopoika on pyörän tuolleen laittanut, mopoparkki on toisaalla. Vastasin että enpäs tiedä, viitaten samalla parinkymmenen metrin päässä puuta vasten nököttäneeseen Buganda-pyörään. Lupasin kovasti seuraavalla kerralla käyttäväni oikeata ruutua, en tiennyt missä se on koska olen ennen tullut paikalle vain autolla.

Sehän auttoikin. Rupesivat kyselemään että mitenkäs tästä sitten edetään. Ehdotin avaimen käyttöä lukossa. Vastauksensa oli mielestäni oikein hyvä: Hei kamoon, kyllähän me tää pyörä tästä irroitetaan eikä sun tarvitse maksaa virallista ziljardin sakkoa. Hehän ovat vaan tässä tehneet vartiointinsa erinomaisesti ja varmistaneet tällä clampilla ettei kukaan pölli sun pyörää. Pistät katos vaan 20 000 meille lapaan tästä laadukkaasta palvelusta niin ollaan sujut.

Tuolla keskustassa on ihan oikeita lappuliisoja ja ihmiset oikesti kunnioittavat pysäköintisääntöjä & -valvojia. Yksityisillä parkkiksilla pelin henki on mielivalta, niin käytännöissä kuin "sakoissakin".

Kerroin heille sen olevan tyhmää. Viereinen Game-kauppa kun myy kiinalaisia voimapihtejä kympillä, joten mä saan puoleen hintaan tuon teidän ketjun katki.

Sitten naurettiin jo kaikki. Pomomies avasi raudat ja sanoi clampin asentamisen olevan kovaa hommaa näin kuumalla säällä ja että janohan tässä tulee.

Niinpä viidellä tonnilla, eli parilla Eurolla porukka sai kokiksensa ja minä pääsin jatkamaan matkaa.

Mä oon niin poorn tu pii vaild.