Tuli vähän anjoviksista.

Ootteko katselleet uutisia? Ai olette?

Ei pitänyt mitään tärkeätä olla. Mitä nyt lokakuussa vähän liittovaltiota tehtäis. Ja sellaista. Alonso ajaa Ferrarilla meikäläisten rahoilla. Ihan on oikeus ja kohtuus.

Vuosi saatiin siis pakettiin eilen. Pukkasi pahan rastin elokuun koulutusviikolle. Pitäisi mennä nostamaan omaa häntäänsä ja kertomaan miksi kolmosen tämän päättyneen vuoden tiimi oli niin tun hyvä.

Oltiinhan me. Ei otettu itseämme niin kamalan vakavasti. Asialliset hommat ja Ellun kanat. Luokka-avustajakin on täydellä järjellä varustettu ihminen. Kultainen sääntö. Sitä rataa.

Itsestäänselvyyksiä siis mutta ilmeisesti ah niin vaikeita. Naurattihan se taas eilen kun lopettajaislounaan jälkeisillä team building-sessioilla tarjottiin kiwi-miesmaikan kanssa oikeaa ongelmanratkaisua britti-naispainotteiselle köörille. Ei kelvannut. Ei me jaksettu päällehuutamista ja hymyiltiin hiljaksiin. Oikean ratkaisun paljastamisen jälkeen yhdellä ryhmän jäsenellä oli kanttia tulla sanomaan "Pojat, olitte oikeassa." Se henkilö ei ollut britti. Itseänihän ei olisi voinut kovinkaan paljoa vähempää napata "pistäkää suklaapatukoihin kirjoitetut sanat oikeaan järjestykseen"-pulma, mutta hyvänä esimerkkinä se kävi naisvaltaisesta alasta taas.

Heja Suomen uusi tuntijako. Ruotsia kuutoselle! Koulun ruotsalaisvanhemmat ovat olleet aivan pöyristyneitä mun diskusuun skiglighetin taustoista. Ruotsissa on prosentuaalisesti enemmän Suomea äidinkielenään puhuvia kuin Suomessa svenskaa praattaavia. Eläköön vapaus! Kieltä itseään vastaan mulla ei ole mitään. Tämä kaikki siis "kielivalinnaisuuden lisäämiseksi". Sota on rauhaa.

Kerrotaan nyt yksi Afrikka-tarinakin:

Hajiran mies-serkku (tai velipuoli se taitaa olla. Faijallaan oli neljä vaimoa...) soitti aikanaan H:lle tämän aloitettua duunit Kampalassa. Asiana oli "Voisitsä järkätä mut duuniin valkoiselle?" Hajira oli kysynyt mahdollisuuksia silloisilta irkku-massoiltaan. Oli nayttöpaikka järjestynyt ja jätkä oli saapunut kaupunkiin. Vain linnoittautuakseen kahdeksi päiväksi omaan lukaaliinsa telkkaria katsomaan. Ei ollut ollut duuni hänen päässään kuvittelema univormupukuisen autonkuljettajan posti. Ajokortittomalle ja koulutuksettomalle jätkälle. Sälli oli myös pelännyt puhua valkoisille. Oikeastaan tuo pelko oli sen linnoittautumisen perimmäinen syy.

Sille oltiin järkätty irkku-lähetystössä kanssa työskenneleestä afrikkalaisperheestä vastaava jobi. Lupauksella "ne ei kuseta sua, ne on käytännössä irkkuja. Tai siis niiden pitää pelata läntisten sääntöjen mukaan."

Tämä homma ei kelvannut koska Hajira oli luvannut järjestää duunia valkoisilta.

Niinpä Hajira oli kysynyt "ihonvärikö sen sitten ratkaisee" ja sumplannut sällin omaan starttipaikkaansa Kampalassa. Intialaiseen perheeseen.

Sälli oli kestänyt vajaan päivän ja lähtenyt takaisin kylään.

Nyt se oli, viisi vuotta myöhemmin, ottanut taas yhteyttä. "Nyt mä oon valmis!" Hajira oli sanonut junan menneen jo.

Hajiralla on yhdeksän näitä "totally useless" (Hajiran sanat) dudeja varastossa. Kaikki siis yksinhuoltaja mutseilta. Paras niistä lopettaa duuninsa kuulemma heti jos uuden työpaikan ohjaaja koittaa neuvoa uusissa töissä.

Voi afrikkalaista naista.