Meidän netti on aivan /c:stä! Käytiin viime viikonloppuna selvittämässä asiaa ihan toimistossa asti. Muistanette että kerroin Orangen soitelleen meille tämän tämän ja pyytäneen kirjaamaan netin toimintaongelmia? No hyvä.

Siellä toimistossa meille selvisi että ongelma on ollut voimassa tällä puolella kaupunkia jo kolmisen viikkoa. Firma ei ole viitsinyt tehdä kuitenkaan asialle mitään/ilmoittaa asiakkailleen vian syytä tms. Ehei! Ei niin voi tehdä! Sehän nimittäin voisi luoda sellaisen kuvan firmasta että "noi on EVO". Parempi on pitää turpa kiinni ja toivoa ettei kukaan huomaa/valita. Sitten kysyttäessä on hyvä antaa myös ristiriitaisia/valheellisia selityksiä "Keniassa on kaapeli poikki, siksi teillä ei ole nettiä." "Jaaaaaaa... Mites kun kylän toisenkin puolen tietoliikenne kulkee ihan sitä samaa Kenian kaapelia pitkin ja siellä yhteys näillä meidän vehkeillä toimii niinkuin pitääkin?" "Ööööö... Niin........ Ööööööö........."

Huoh. T.I.A.

Ei annettu Josephille kenkää. Kuulusteltiin sitä ja valehtelihan se ihan valtoimenaan. Hajira oli tulkkina varmistamana että J. varmasti ymmärtää mistä on kyse. Naiset, E ja H siis, olivat mahdollisuuden antamisen kannalla. Hyvä on sitten. Tein asian Josephille selväksi että se en ollut minä joka hänen perseensä pelasti ja että älä jätkä yritä. Jaa miksikö tähän lopulta päädyttiin? Loppupeleissä siitä portin lokikirjasta puuttui Hajiran pari pyykinpesukäyntiä, joten Joseph vetosi siihen. Sitten toisaalta se kyllä sanoi että "nooo, eihän toi myrkytys näytä olevan ihan kurantisti hoidettu (ei oo joo kun sitä ei ole tehty). Se kaveri sanoi kyllä että jos homma ei ole toiminut niin sitten hän tulee tekemään sen uudestaan..."

Aivotkin ovat alkaneet sulaa syväjäästä ja synapsit ne vaan napsahtelevat päälle. Suu on iltapäivisin kuiva kuin beduiinin tossu-vertaus ja pikkuisen on ollut huono omatuntokin U:n kotiinjäämisestä. Onneksi likka on ollut silmin nähden tyytyväisen oloinen meikäläisen tullessa kotiin.

Töissä siis ollaan.

Eilen pidettiin uuden henkilökunnan kanssa tutustumista ja tänään oli koko koulu koolla. Ette jumankauta usko: Puolen tunnin kokoustamisen jälkeen alettiin jauhaa siitä, mihin sakset aina katoavat luokista! EIEIEIEIEIEIEI! Eikö siitä aiheesta pääse millään eroon? Onko se jotenkin opettajuuteen sisäänrakennettu kokousmoodi?

Muuten mulla on käynyt säkä(kin). Yleisesti ottaen koulussa on aika paljon nuorehkoja anglo-naisopettajia, joille opettajuus on, no, hyvinkin kokonaisvaltaista nappisilmäisyyttä. Ja tottakai täällä vielä maailmanparantamista sekä -halaamista. Mulla on työparina aika cheeky vanhempi ugandalainen mimmi jolle opettaminen on työtä ja joka on aika skeptinen ns. turhan työn suhteen. Tarkoitan tässä kaikenmaailman "Homo-Petterillä menee ihan hyvin muuten mutta sen vasen etusormi on välillä sininen kun se maalaa niin innokkaasti sormiväreillä"-tason tiedotteita. Sillä on tätä jargonia varten 'bout sata valmista kirjettä koneellaan. Saan kuulemma lainata... Luokka-avustajakin vaikuttaa muulta kuin lananpainolta.

Eikä saa nyt käsittää väärin. Kotien tulee olla kärryillä siitä mitä koulussa tapahtuu. Eiväthän he voi muuten tukea lapsiaan oppimisen opettelussa. Joku roti kuitenkin.

Tiedossa on remontin keskellä elelyä. Koulua meinaan laajennetaan. Samalla luvassa on uuden opetussuunnitelman käyttöönottoa (kohti isompia kokonaisuuksia/kokonaisvaltaista opiskelua), joten en varmaankaan tule olemaan ainoa pihalla olija. Toivottavasti.