Valkonaama leijona.

Taalla ollaan. Lennot olivat ja menivat. "Perse puuduksissa boeingissa istutaan...". Kongolaisesta vieruskaverista oli kuitenkin juttuseuraa, ja parin viskin jalkeen sain hyvan parin tunnin perehdyttamisen Afrikkaan. Olen kuulemma "crazy man" kun vaimon perassa muutan. Taalla vaimo on se, joka muuttaa. Mutta kuulemma ajat ja tavat ovat loystyneet siina maarin, etta tallainen toiminta ei ole enaa aivan tavatonta.

Autoillutkin olen. Vaaralla puolella. Vilkun sijaan tuppaavat menemaan tuulilasinpyyhkijat paalle...

Mina taalla, matkalaukku kenties Tulimaassa. Onneksi on etukateen lahetettyja kuteita seka reppuun juurikin tata varten pakattua kalsaria ynna sukkaa. Laukun pitaisi olla taalla maanantaina. Ketaan ei ollut kiinnostanut suomalaisen raapaleen matkatavaroiden siirtaminen Charles da Gaullella. Ranskalaista vittuilua sanon ma.

Huikeata on nahda kaikki tama. Tanaan putsasin lompakostani mm. vanhan matkavakuutuskorttini ja parturini (terveisia Tuulalle) kayntikortin roskikseen. Iltapaivalla nain, kun puutarhurin poika leikki kaverinsa kanssa niilla. Uskomatonta. Olin myos porvari ja maksoin palvelusvaen palkan. Emppa a.k.a. Massa ei ehtinyt kaymaan pankissa nostamassa fyrkkaa ja mina ehdin. Pitaisikohan Koskelan pellosta ottaa vahan pappilan maihin lisaa?

Kaiken kaikkiaan taalla on ihan jees olla, ainakin nain alkuun. Olen lomalla.

Oljymontunjannun kookosviina on jo pohisemassa.