YK-viikkoa pidettiin koulussa ja järjestelytoimikunnassa heiluin. Puita istutettiin, metsien vähenemistä kauhisteltiin ja "green grass grew all around, all around and the green grass grew all around"-laulua opeteltiin. Samoin duunattiin joka luokassa 3-5 minuuttia pitkä esitys, aiheena, no, metsä.

Perjantaina sitten huipennuttiin Kansallisuuksien paraatin (jonkun paikallisen koulun täysi marssibändi soitti keskellä fudiskenttää, ja viisi akrobaattia duunasi jutskia siinä edessä), Maailman Maut-kohtaamisen muodossa (joka mukula toi snacksejä omasta kotimaastaan. Ho hoh snacksejä kuulkaas. Oli vähän Ullanlinnan makua siinä. Japsimutsit kimonoissa tarjoamassa aivan saatanallisen hyvää sushia ja toisessa kulmassa jenkkiäidit kokkaamassa järkyttävän hyviä hot dogeja...) sekä loppuun kansainväliset tanssit eli Zumba-opettaja heiluttamaan koko jengiä. Oon nyt sitten sitäkin kokeillut, vähän. Ei se urheilua ole. Urheilun määrittelyn asteikolla se sijoittuu skaalalla rugby-villasukan kutominen johonkin "juostaan satanen mutta ei saa sitten mennä alle 17-sekunnin"-kisojen tienoille. Tuomioni: Liikuntoa.

Ihan hauskaa töissäkäyntiä siis. Ei ehkä kuitenkaan kaikista tehokkainta tuon akateemisen materiaalin osalta. Mutta tarvitaan tätäkin.

Muutenhan taidankin ilmoittaa että otin tuossa juuri aurinkoa yläterassilla. Semmoinen passeli +27 on päällä, ei sada. Pikkuisen pääsi nahka kärähtämään, mutta kyllähän sen just ja just huurteisen ynnä jalkapallo lehden kanssa kesti. Everton alkaa kohta murjomaan ManU:a näköön maissa (tähän ei tarvitse sitten puuttua jos hyvin epätodennäköisesti sattuisi menemään Evertonisti) ja pitäisi päättää tekisikö pihviä osterikastikkeessa vai menisikö sittenkin katkarapu-kookos-riisinuudeli linjalla?

Taidan tehdä molemmat.

Kyä tää tässä. Just ja just.

Kerhon kun saisi vielä jotenkin pelaamaan.