Päivää taas jokojoko-maasta. Vastauksena annettakoon että ei vielä.

Sporttiosuudessamme kerrotaan että asfaltilla juoksemisesta saa akillesjänteet ja takareidet aikas jumiin. Ynnäpuolelle ko. toiminnan seurauksista voitaneen mainita että nytpähän tiedän missä tasavallan presidentti ja pääministeri viettelevät aikaansa valtion piikkiin. Hassua on ollut katsella myös japanialaisia turisteja Siben putkimonumenttia pällistelemässä.

Hieman on ahdistellut/riipinyt tämä meikäläinen henkinen ilmapiiri. Esimerkkinä mainittakoon nyt vaikka kaiken maailman mediamaksut. Kaupassa olen pari kertaa tehnyt ihan tietoisen kokeen toivottamalla kassahenkilölle hyvää päivää. Hyvä etteivät ole vartijaa usuttaneet liian tuttavallisen asiakkaan kimppuun.

Helsingissä näkee aika paljon humalaisia ihmisiä. Vielä enemmän näkee niitä, joista voi suoralta kädeltä sanoa että "näkyy maistuvan". Ja kadulle kuseskelu ei ole näköjään pelkästään malawilainen erikoisuus. Suomalaisen arkkitehtuurin mieltymys lasiin ja kivipäällysteisiin aukioihin on myös pantu merkille. Eli siis tietyt ennenmuinoin "itsestäänselvät" asiat ikään kuin hyppäävät joskus melko tavalla silmille. 

Punajuurisalaattiin olen ehtinyt jo kyllästyä.

Jotta näin nyt tältä erää.