Taas on pari paikkaa käyty hyvästelemässä.

Iloinen työkaveri kutsui perjantaina kotiinsa. Se oli iso kunnianosoitus, koska se paikka on opettajavapaata vyöhykettä. Mua ei kuulemma enää lasketa koska olen lähdössä. Hauskaa oli, ja kotona olin lauantaina puoli kuudelta aamulla.

Mikä tietysti oli hieno homma siitäkin syystä että lauantaina oli kaverin toisen lapsen varpajaiset. Ne onneksi typistyivät ei-niin-onnellisesta syystä (hautajaisia...) kevyeksi grillaamiseksi ja saunomiseksi.

Nyt ovat päiväunet tarpeen.

 

*=maksa huutaa kuin sokeiden räikät liikennevaloissa