Tällä kertaa Waterboardin jonossa. Vesilasku kun piti taas maksaa. Kaikkia omakotiasujia saattaa kiinnostaa summa: n. kaksi kymppiä. Tämä lasku koostuu pesukoneesta, meikäläisten ja naapurien käyttövedestä sekä jokapäiväisestä kahdeksan tunnin nurmikon kastelusta. Ja ennenkuin kukaan rupeaa sanomaan että ”hyi hyi, Afrikassa on vesipula” totean että joo-o. Malawissa ei periaatteessa ole. Puhdasta käyttövettä riittäisi kaikille, kiitos tuon Njassajärven ja muidenkin lätäköiden. Ongelmana on H2O:n jakelu sitä tarvitseville.

Siellähän jonotin, neljäntenä. Ei-niin-yllättäen kassaneiti tuli vähän myöhässä lounaalta avaamaan puotiaan. Luukun avautuessa mun eteeni jonoon tupsahti kaksi Malawin poikaa. ”Sori kundit, mä olin tässä ennen teitä.”

Ja vastaus: Sori sori sir mutta me ehdittiin nyt ensin tähän paikkaan. Voi vittu! Annoin palaa. ”Ei ihme että tää maa on tässä jamassa jos te ette edes osaa jonottaa. Vitun idiootti. Seuraavalla kerralla mä pyyhin lattiaa sun mustalla perseellä.”

Takana oleva jengi pyyteli multa anteeksi ja sanoi etuilleille että mzungu tässä on oikeassa. Mitä tapahtui? Ei mitään. Jätkille kohosi naamalle malawilaisille tyypillinen ”ei me mitään tehty”-hymy tyhjällä katsella. Siis se sama virne, joka nousee käytöshäiriöisen viidesluokkalaisen naamalle sen jäädessä rysän päältä kiinni penaali tms. koulutarvikevarkaudesta.

Ok. Ehkä sen takapuolen värin mainitseminen oli vähän ylilyöntiä. Väärin toimittu. Toisaalta mä kyllä toivotan kotona kaikille etuileville mummoillekin että ”joo, kyllähän sun täytyy siihen päästä kun kuolet kuitenkin ihan just.”

Etuilunsietokykyvyssäni on siis edelleen parantamisen varaa. Muutenhan mä olen varsin zen.

Osittain tuohon oli varmaan syynä kaiken maailman jutut joita taas on kuullut. Viinavarkautta kavereilta kodinhoitajan toteuttamana yms. Kodinhoitajan, joka asuu erään kaverimme "perheessä". Kaverin, joka oli suositellut ko. jamppaa hommaan. Kaverin, joka on käytännössä adoptoinut työntekijöidensä taloon varkaan sisaruksineen heidän vanhempiensa kuoltua tuossa kolmisen vuotta sitten. Kaverin, joka on maksanut neljän jäljelle jääneen lapsen/nuoren opiskelut yyämmät. Periaatteessa täällä näissä tapauksissa koko "perhe" voisi lentää mäkeen... Hyvänä kakkosena tulee tällä hetkellä nais&lapsi asioiden ministeriön vastaava heppu, jolta "hukkuu" puolet hänen kauttaan allokoitaviksi tulevista varoista. Donorit eivät enää anna tälle virastolle fyffeä kaverin takia. Kenkä ei heilahda siksi, että jannu vetäisi tod. näk. samalla myös isoja kihoja mukanaan.

On vähän sipuli kuumana näiden touhuihin. Kaipa se joskus taas helpottaa.