Hianoo olla, no niin, Suomessa. Asuu porukka pikkuusen kummallinen keskellä heinäseipäiden ja latojen.

Kämppä alkaa olemaan kuosissaan Kampissa. Lappuliisaa ja ajonopeuden valvontaa on tullut taas pelättyä. Saunakin on nähty, useampaan kertaan. Vielä en osaa keskustella Tsadin linja-autovuoroista, ja epäilen suuresti josko sitä tässä neljässä kuukaudessa opinkaan. Vannoutunut yksityisautoilija on linjaviidakossa kummissaan.

Suomalainen small talk on todettu jäykemmäksi kuin maailmallinen. Tuli kotoinen fiilis siitä. Toisin sanoen pääkin on nyt vihdosta viimein saapunut tänne raukoille rajoille. Tähän saattoi vaikuttaa se, että Helsinki näyttää melko kansainväliseltä. Ainakin sellaisen illuusion öljy- ja banaanisatama on onnistunut luomaan.

Eikä mettässäkään mitään vikaa ole. Eikä jääkiapossa. Olin unohtanut kuinka viihdyttävä hahmo Aurinkokuningas onkaan.

Talovahti lähetteli Naamakirjassa viestiä että kaik o hyvi Lilongwessa. Tytöt ovat saaneet nukkua sisällä ja sähkökatkoa pitää. Heh heh. Teköö hyvää rusinalla ruokitulle.

Kyä tää o nii hianoo! Vielä kun kelit vähän lämpenevät niin saa tulivaunut ulos tallista pörisemään. Niihin ei kuulemma koodinimi "Möykky" nouse. Perkeles! Meikkistä on aikanaan kiikutettu kuplalla paikasta toisen ja ei tän pahempia vaurioitavaurioitavaurioi...vikaa oo tullut.

Jaa niin juu: onhan tässä tullut tota puhelintakin vahdittua. Satasella kuulemma pääsee taksilla Hämptonista kirkolle.