Meinaan kaksiosaiseksi jäävästä "How I left Malawi"-juttusarjasta. Tämä siksi, että huomenna sekäetästi palvellut nettikapineemme menee uudelle omistajalle.

Ettei lukijoille jäisi väärää kuvaa Malawista, aloittelen maissinvientiuutisella.

Niinpä niin. Hallitus pistää 300 000 tonnia Zimbabween. Famine Early Warning Network ilmoitti kylläkin juuri, että 1,5 miljoonaa ihmistä eteläisillä seuduilla tulee näkemään nälkää tässä muutaman kuukauden sisään. Kauppaministerin ja apulais-Maatalousministerin vastaukset olivat "Mitäs ne oikein höpisevät? Tietävätkö he miten paljon meillä on maissia siiloissa? Kyllä niiden pitäisi laittaa ehdottomasti enemmän infoa raportteihinsa."

Minä kysyisin arvon ministereiltä että tiedättekö te miten paljon sitä cornia teillä on? Ette te meinaan tiedä. Katsokaas kun hallitus jo pyysi NGO:lta safkaa pakolaisleirille kun "ei meillä oo". Lehti muuten kertoo tällä kertaa, että silloin 2007 saman toimenpiteen seurauksena maahan saatiin kuin saatiinkin aikaiseksi ruokapula.

Shire-joen alajuoksulle povataan tulvia ja paljon niistä johtuvia ongelmia.

Tuomioistuin kielsi lehdistöä haastattelemasta koira-gaten todistajia. Vartija oli työskennellyt kolme vuotta niiden dogien kanssa ja nyt ne uutisten mukaan vaan ilman syytä hyökkäsivät. Yeah right, mutta sitähän ei saa siis kertoa kun ollaan saatu hyvä valkoisia dissaava ilmapiiri luotua.

Tästä tapauksesta oli heated keskustelu läksiäisgrillilläkin paikallisten kanssa. Oltiin kuulemma rasisteja kun esitettiin näkökanta jotta "lehdestä luettuun ei ehkä kannata tässä maassa luottaa." Hassua kyllä että paikalliset olivat samaa mieltä mitä tuli päivänpolitiikkaan. Jos lehdessä kuitenkin sanotaan että valkoinen on tehnyt mustalle pahaa niin se on ihan varmasti totta. Koirien psykologiasta heillä ei ollut pienintäkään aavistusta, eikä myöskään siitä että koira nyt ei vaan oikein voi tartuttaa HIViä ihmiseen. Ja joo, olivat lakimiehiä, eivät ignorant peasanteja.

Pisti mietityttämään tuo, varsinkin kun inkkari-valkoinen-musta moottorinmyyjä kaverimme kertoili rotusodan jo alkaneen ja näiden "musta maa mustille"-kommenttien alkaneen jo näkyä esim. inkkaribisnesväen putkaan heittämisinä. Sain Liverpool-miehestä hyvän kuvan Everton-paita päällä.

Aika samoina noi lehtijutut ovat näköjään pysyneet. En jää kaipaamaan.

Nyt sitten kiitokset kaikille lukijoille tähän astisista. Osa teistä on jopa osallistunut kahden pikkupojan kouluasioiden järjestelyyn. Suurkiitos vielä siitä(kin). Kommentteja olisin joskus vähän enemmän kaivannut. Kaipa mä Kampalasta jotain kanssa kirjoittelen tähän laariin. Ellen sitten keksi jotain mukahauskaa uutta blogititteliä. Jos keksin niin informoin kyllä siitä. Pitää vaan ensin tehdä havaintoja siellä päässä, vaikka samankaltaista marenkia erilaisessa paketissa epäilen sen olevan.

Festung Lilongwe vaikenee.