On vain yksi Duncan Ferguson ja Tim Cahill on hänen profeettansa.

Siinä olivat tämän päivän tärkeimmät uutiset. Minor detaileista mainitaan seuraavaa:

Käytiin taas täydentämässä talon varustusta kaiken maailman siivoussälän osalta. Olin myös parturissa. Paikallisella parturijampalla oli tatsia hallussa, joten vähän jo Beatlesiksi päässeen sijaan näytän nyt pojalta. Aika lähelle mennään pituudessa sitä ainoaa ja oikeaa, eli max. kolme milliä. Me likes, pomosta en ole ihan varma. Ei tällä kyllä vielä Horst Wesseliä voi laulaa.

Kulttuurierojakin kohtasin, paikallisen ostoskeskuksen vessassa. Siellä oli nimittäin seinäkirjoituksia. Aloin innolla tavaamaan onko Sabine sitä vai tätä ja sotilaallista tyhjiötä sittenkään olemassa. Hö! Jeesus siellä vaan pelasti, taas.

Nanny kävi näytillä/sopimassa asioista. Jaa miten niin terävä likka? Tuntuu tietävän noiden tatinkaatajien psykologioista enemmän kuin minä. Eli luottoa herätti. Maanantaina aloitetaan. Saas nähdä tuleeko itsellä aika pitkäksi. Ei varmaankaan, koskapa pitää päivittää CV ja lähetellä sitä ympäriämpäri. Plus olla tuki ja turva U:lle uuden ihmisen kanssa. Housekeeper aloittaa myös samana päivänä, joten voipi olla että työnjohtoa on luvassa jonkin verran.

Huomenna likka pääsee omaan puhallettavaan altaaseensa polskimaan kun sellainenkin tarttui kaapunnilta mukaan.

Käytiin lounaalla uudessa pitsamestassa. Aika kaukaa saan hakea muistikuvaa yhtä hyvästä lätystä. Paikan tarjoilijat olivat haltioissaan muzungu-babystä, eöi meininki oli "lapset ovat kylän yhteisiä".

Paikasta toiseen ajellessa totesin taas että tulen olemaan hermorauniona tuon liikenteen kanssa ratin taakse päästessäni/joutuessani. Firman säännöt kieltävät meikäläisen åååkkaamisen valkoisella cd-autolla. Näillä näkymin kaksi viikkoa ja Pajero ynnä tytöt rantautuvat Lilongwesta R:n ja J:n kyyditseminä. Vähän jo odotan heitä.

Mopoa en ole ostanut, vielä.

Grand old team to support.